En asuntos de males el menor es el mejor

Huh mun hiukset on vähentyny puolella tän alkuviikon stressin takia! lllalla oli ihana kun sai käydä ravintossa syömässä kaverin kanssa ja sen jälkeen vaan mennä aikasin nukkumaan eikä tarvinnu valvoo yömyöhään tekemässä jotain projektia.

Koko maanantain ja tiistain tehtiin meidän työtä joka piti saada keskiviikoks valmiiksi, sen lisäks sain maanantaina kuulla että meikkis saa vetää keskiviikkona Fuengirolan kävelykierroksen ( oli siis tasan 2 päivää aikaa opetella kaikki matkan aikana kerrottavat asiat..) Lisäksi vielä keskiviikkona ton kävelyn jälkeen mentiin Saritan kanssa Torremolinokseen tekemään yhtä toista koulujuttua. Nyt olo on ihan 10 kiloa kevyempi!  Meidän työ on valmis ja lähetetty, kävelykierros vedetty positiivisin palauttein läpi ja Torremolinoksen haastattelut on tehty! Lisäks sain viä kuulla että mut on valittu yhdeks edustajaks meidän luokalta Helsingin matkamessuille(: Afortunadamente es el fin de semana....

Viime viikko menikin vähän rauhallisemmissa merkeissä. Opiskeltiin espanjaa ja asiakaspalvelua ja tehtiin tekemättömiä tehtäviä. Laskin tossa just että kävelin vaan sunnuntain aikana semmoiset  17km. Viikonloppu ja alkuviikko yhteenlaskettuna mun kävely kilometrit ylittäis varmaan 100km... Ei sillä että olisin alkanut harjoittelemaan kävelyn maratoonia varten vaan noi kaikki kävelyt liittyi pääosin koulujuttuihin. Nyt tuloksena tästä mulla on vammautunut jalka ja päätin että en kävele hetkeen yhtään pidempiä matkoja ellei oo ihan pakko. Onneks mulla on rahaa niin paljon ylimäärästä että voin palkata yksityisen kuljettajan....

Viikonloppuna päästiin lähtemään hetkeks uusiin maisemiin sillä lähdettiin kavereiden kanssa seikkailemaan Malagaan. Mun tarkotuksena oli täydentää mun puutteellista vaatevarastoa mutta jostain kumman syystä MINÄ en löytänyt mitään! Muutaku yhden villapaidan ja senkin sain just ja just vietyä kassalle kun mua yritettiin estää ostamasta taaaas villapaitaa... Toiset shoppailee kenkiä ja kaikkea muuta mahdollista, minä huomaan shoppailevani jatkuvasti villapaitoja. Any how Malaga oli tosi kivan näköinen kaupunki ja sääkin oli tosi mahtava! Toisaalta vaikka Malagasta tykkäsinkin tosi paljon niin kyllä mä silti tykkään enemmän esimerkiksi Sevillasta ja Valenciasta(: + Oon nyt tässä tehnyt semmoisen havainnon että espanjanlaiset miehet täällä etelä-espanjassa ei oo läheskään yhtä komeita kun mitä ne on tuolla pohjoisemmassa.... Ihan vaan jos joitakin tämmönen asia kiinnostaa, mua se meinaa häiritsee paljon: varsinkin kun oon kuiteski espanjassa!

Vaikka päivä meni kivasti shoppaillessa ja kaupunkia kierrellessä niin illalla päätettiin taas lähteä melkein koko porukan voimin ulos. Eihän tää yöelämä täälä ihan Madridin omaa voita mutta onneks seura on aina takuulla tosi hyvää!♥

Nyt ansaittuun viikonlopun viettoon. Hasta pronto!

Con besos, Mari

El mejor sol es el que calienta hoy

Vaikka kymmenen tunnin yöunien jälkeen istun tässä pöydän ääressä niin meinaan silti nukahtaa tän koneen ääreen. Äsken yritin huonolla tuloksella lukea espanjan sanoja ja nyt yritän pitää silmiä viä hetken auki. Oon varmaan tullu liian vanhaks jos lauantainen juhliminen ottaa viä maanantainaki näin koville tai sit koko viime viikko ja viikonloppu ylipäätään oli tosi rankkoja.

Koko viikko meni oikeestaan taas kouluhommia tehdessä ja iltaisin yleensä kavereiden kanssa ravintoloissa (Kunniamaininta siitä että en oo tuhlannu viä melkein yhtään rahaa vaatteisiin! Voi siis olla että selviän täältä takasi yhden matkalaukun kans). Kävin mä yks ilta kattomas muuten Real Madridin pelinki baarissa! Ja kyllä kannatti ku Ronaldoki teki taas niin monta maalii....vaikka eihän se nyt ollukkaa muutaku odotettavissa(;

Perjantaina sai mennä "aikasin" nukkuun koska lauantai aamuna oli lähtö Sevillaan klo 7.00. Puettiin siis uniformut päälle ja hypättiin bussiin aamulla aikasin. Matkallakaan ei saanut ees nukkua vaan piti olla koko ajan hereillä ja opetella retken opastusta. Matka bussilla kesti noin 3 tuntia jolloin viimein saavuttiin Sevillaan. Tykkäsin kyllä ihan tosi paljon! A mi me encanta! Tuli ihana olo kun sai taas olla tollasessa kodikkaassa, isossa, espanjalaisessa kaupungissa. Tosin vapaa-aikaa olis voinut olla ehkä hiukan enemmän sillä käytettiin suurin osa ajasta nähtävyyksiä kierrellen. Mut haluisin kyl ehdottomasti mennä viä uudestaan käymään! Ehkä sitte jos Jasminellan kanssa toteutetaan ens kesänä meidän espanjan ympäri matkustus suunnitelmat(;

Illalla tultiin hotellille joskus kahdeksan aikoihin jonka jälkeen oli tietysti pakko päästä porukalla ulos...Ja sunnuntainahan ei sitten väsyttänyt yhtään. Kämppiksen kanssa tossa laskettiin että oltiin me ihan 24 tuntia hereillä.....

Tänään tuli hommattua myös kuntosali kortti ( Onneks ei ihan niin kallis kun viime kerralla jolloin maksettiin 100e/kk ja käytiin neljä kertaa sen edestä salilla...) että josko tässä taas alkais jaksaa urheilla nyt ku on tää alku menny vähä tohon aikaansaamattomuuteen.

Eipä tässä sitten muuta kummallista, taidan aikas pian hypätä tonne sängyn pohjalle ja kertailla espanjan sanoja(: 

Con besos, Mari

Aqui otra vez

Terveiset Espanjasta, Fuengirolasta! En jaksa uskoo et ryhdyin taas tähän blogin kirjottamiseen, mutta jostain kumman syystä tänne taas eksyin. Istuskelen tässä hotellihuoneen terassilla, San Miguel kädessä ja katselen kaupungin valoja täältä 8. kerroksesta. Tuntuu taas niin ihanan kodikkaalta olla jälleen kerran Espanjassa.

Ihmiset puhuu espanjaa, meri on ihan kävelymatkan päässä, jalkapallokenttä sijaitsee aivan parvekkeen alapuolella ja yöelämä + kaikki muut tavat on no...espanjalaista. 

Syy miksi täällä olen on se että tuossa syksyllä aloitin matkaopaskoulun Päivölän kansanopistolla ja nyt niiden mahtavien 2 ensimmäisen kuukauden jälkeen tuli meidän ulkomaan oppimisjakson vuoro. Viime viikonloppuna koneemme laskeutui siis tänne Espanjaan, Fuengirolaan  ja tarkoituksena olisi viettää täällä kaksi seuraavaa kuukautta. Vaikka päivät on pitkiä ja tekemistä riittää niin uskon että näistä 2 kuukaudesta tulee aivan mahtavia sillä matkaseura on mitä parhainta! Aurinkokin paistaa päivisin vielä ihan mukavasti...(: 

Jees ajattelin vain ilmoittaa että olen jälleen kerran kirjoittelemassa (toivottavasti edes jonkin verran säännöllisesti) ja toivon että mahdollisimman moni innoistuisi taas jälleen kerran lueskelemaan näitä töherryksiä.

Con besos, Mari

The end

Viime lauantaina jätin Madridin taakseni Veronikan kanssa ja lähettiin junalla kohti Barcelonaa. Hyvästit perheelle ja erityisesti tytöille sekä kavereille oli ihan liian vaikeeta. Inhoan hyvästejä yli kaiken.....valitettavasti ei näinkään mahtavasta reissusta selvinnyt ilman niitä:'(

Barcelona oli kuitenkin aivan mahtava! Vietin sielä yhden elämäni parhaimman viikon rakkaitteni kanssa♥ Meidän viikko-ohjelma meni kyllä lähinnä näin: ulos, rannalle nukkuun, ulos, rannalle nukkuun, ulos jne...rentouttava loma siis(; Yhtenä iltana Barcelonassa vietettiin kesänjuhlaa joka tarkoitti sitä että sain osallistua elämäni ensimmäisiin beach partyihin. Kaikki ihmiset oli rannalla baareissa tanssimassa ja ihmiset ampu raketteja = aivan ylihienoo! Ainii ja kyllähän me nähtävyyksiäki joku päivä raahauduttiin kattoon... (piti hoitaa vähän turisti velvollisuuksia)

Tässä vaiheessa kaikille tiedoksi että en jaksa jatkaa blogin päivittämistä. Tulevasta voin sanoa että nyt ensi viikolla yritän lähteä Itävaltaan rakkaan ystäväni luokse ja myöhemmin kesällä vielä kreikkaan viettämään laatuaikaa perheen kanssa. Sitten suunnitelmat onkin täysin auki ja saa nähdä minne päädyn. En kuitenkaan koe tärkeäksi enää päivittää ''normaalista elämästäni''

Mitenköhän tän puolen vuoden saisin vielä tiivistettyä? Vastaus: Ei mitenkään. En keksi mitään muuta sanottavaa muutakun että oli elämäni parhaimmat kuukaudet! Kokemus oli aivan mahtava enkä vaihtais mihinkään mistään hinnasta. Sain iiiihan liian rakkaita ystäviä, lukuisia unohtumattomia muistoja, ja toisen kodin ja kotikaupungin♥  Näihin kuukausiin mahtui myös paaaljon naurua, surua, itkua, onnistumista, iloa ja miljoonia muita tunteita. Nyt tunnen oloni paljon itsevarmemmaksi ja itsenäisemmäksi. Tosin tällä hetkellä yritän vain pitää itseni kiireisenä sillä muuten liika ikävä valtaa mielen... Sen lisäksi että jouduin hyvästelemään Madridin, kaverit ja perheen, jouduin perjantaina sanomaan elämäni vaikeimmat hyvästit. Voiko hyvästeleminen olla niin vaikeeta että ei pysty kyyneleiden läpi sanomaan mitään, ainut mitä pystyt tekemään on rutistamaan toista ja itkemään. Veronika jos luet tätä niin haluan vielä kerran sanoa että rakastan sua ihan mielettömästi ja oon niin kiitollinen että sain jakaa tän kaiken sun kanssa♥ Me tullaan näkemään vielä monta kertaa! 

500 shottia.....

Park Guell

Sagrada familia

 And once again thank you all my friends for making these the best 6 months of my life! I am glad I got to share all of these amazing memories with you guys♥ I'll never forget you and I hope I can meet all of you again! :*

Te quiero mi guapa♥ I am already waiting when we can party together again(;

Con besos, Mari

Paniiic

Sainpahan itteni vihdoin taas istutettua koneen ääreen! Voin sanoo että huh mitkä viimeset viikot. Koko edellinen viikko meni kavereiden näkemiseen eikä tääkään viikko oon yhtään poikennut siitä. Tuntuu ihan liian hirveeltä ajtella että joudun parin päivän päästä jättämään tän ihana kaupungin ja kaikki nää rakkaiks tulleet kaverit. Tässä parin viimesen viikon aikana oon jo joutunu jättään ihan liian monet hyvästit eikä se tuu helpottuun loppua kohden yhtään enempää.

Mulla on muutenki nyt ihan kauhee stressi vaihe päällä... Viime viikolla mun piti mennä kaverin kans shoppaileen mulle uus (kolmas) matkalaukku koska ilmeisesti joku on vähän tykännyt shoppailla täälä enemmänkin... Neljäskin matkalaukku olis tullut tarpeeseen mutta koska rahat on pikkusen lopussa ajattelin maksamisen sijaan heittää muutamat kengät ja vaatteet roskiin.

Tän pakkaus session lisäks sain stressata näiden matkalaukkujen lähettämisestä suomeen. Onneks ne nyt tultiin just hetki sitten hakeen rekkaan niin on nyt sit ainakin toi murhe pois alta(: 

Enää jäljelle jääkin sitten vaan yks stressaava tekijä: aika. Kauhee suunnittelu miten ehdin näkeen kaikki kaverit viä mahdollisimman monta kertaa ennen lähtöö. Huh tuntuu että repeen pian kun joka paikkaan pitäis keretä:D Noo Suomessa ehdin sitten levätä, näillä ajatuksilla.

Mutta joo, viime viikolla ehdin kahden sairaspäivän lisäks mm. syömään, leffaileen, käymään teatterissa, juhlimassa ja vähän viä lisää syömässä kavereiden kanssa. Voi dios mio kun mietin suomen paluuta kaiken näin tapahtuma rikkaiden päivien/viikonloppujen jälkeen... Ei kyllä ihan hirveesti kiinnostais:< Mutta nyt positiivinen ajattelutapa! 3 päivää ja meikkis häippää päättään tän huikeen puolen vuoden reissun Barcelonaan mahtavassa seurassa! Viikko siis sielä ja sitten saan suunnistaa kauppaan hakeen fazerin suklaata. Hitsit ku tuntuu epätodelliselta:D No puedo creer..... Donde estan mis seis meses? Pues vale, voy a volver!♥

Con besos, Mari