My drug

Tänään oli jo paljo valosampi päivä! Myös kirjaimellisesti. Aamulla jatkui sama kuin eilen: tyttöjen herätys (pienimmäisen kiskominen ylös), tytöt kouluun, mun vapaa. Käytin vapaani taas järkevästi koneella ja puhelimella seikkaillen( +netistä löysin sen ostoskeskuksen osoitteen! Kas ku en aiemmin tota keksiny, heh). Kolmen tunnin jälkeen ryhdistäydyin ja lähin ulos ettimään sitä ostoskeskusta....en löytäny viäkää (mut ens kerralla osaan sinne varmasti!) no onneks löysin tällä kertaa kuiteski muutaman putiikin joista kävin hakees shampoita sun muita.
Matkanvarrella mun oli myös ihan pakko poiketa kattoos löydänkö suklaata ruokakaupasta...Ja löysin! En voi kuvitella että oon ollu 4 päivää ilman suklaata! Mun päivä oli pelastettu! Tyytyväisenä kävelin kotia kohti suklaalevy laukus, kuulokkeet korvilla ja auringonsäteet kasvoilla.
Tänään oli niin hieno ilma että yhes vaihees mun oli ihan pakko istahtaa alas ja ottaa vähä d-vitamiinia auringosta (vai oliko se c-vitamiini? no ihan sama:D) Tolla matkalla tuli myös useesti todistettuu se että espanjalaiset miehet huutelee aika paljon perään ja kyylää...nimimerkillä. tänään useaan otteeseen. Ei siinä mitään jos ne tulee komeilta nuorilta miehiltä mutta sit ku ne ylittää iän 60 niin ei siinä voi enää muutaku ihmetellä...

Ilta onki menny tyttöjen kans ja huomaan että alan pikku hiljaa hahmottaan tätä mun elämää täällä:)
Ja suuuuri kiitos, huomenna espanjantunnille adios!

Con besos, Mari