Thinking out loud

Viime aikoina olen monestakin eri syystä miettinyt miten ja miksi olen niin onnellinen kuin tällä hetkellä olen, kaikista ongelmista huolimatta. Näitä asioita on tullut pohdittua muun muassa perjantaina perheen Skype-hetken jälkeen, eilen päivällä auringossa 23:ssa asteessa makoillessa ja viime yönä nauttiessani musiikista klubin tanssilattialla. Olen aina kokenut olleeni suht "onnekas" elämässä, mutta viimeiset vuodet ovat pistäneet minut pohtimaan paljon elämää ja yrittämään näkeä ne hyvät ja positiiviset asiat omassa elämässä:

Loma - Aloitan näinkin pinnallisella asialla koska en vaan saa tätä huulilla olevaa hymyä hyytymään. Olen jo nauttinut parista päivästä ilman perhettä, pian haen veljen lentokentältä ja muutaman päivän päästä lähden Jennyn kanssa Pariisiin. 

Kielitaito -  Se että tuntemattomat ihmiset jatkuvasti kehuu mun englannin osaamista ja "täydellistä" lausumista, on saanut mut tajuamaan miten kiitollinen olen tässäkin asiassa. Koulussa englanti ei ikinä erityisemmin kiinnostanut, saatika sitten ollut vahvimpia aineitani. Nykyään kuitenkin koen sen olevan todella suuri osa itseäni. Välillä tunnen jopa olevani kaksikielinen, kun ajatuksetkin tuppaa tulemaan englanniksi ja suomea puhuessa on pakko heittää sekaan englannin sanoja.. Haluisin niin saada kehitettyä mun espanjankielenkin samalle tasolle! 

Kaverit - Lukion päätyttyä huomasin ketkä olivat oikeasti niitä todellisia ystäviä ja täytyy sanoa että määrä karsiutui harmittavan pieneen, kun jokainen lähti eri suuntiin ja yhteydenpito katkesi. Sama koskee valittevasti Madrid-aikoja, opaskoulua, pesäpallo-aikoja ja kaikkia reissuja. Rakastan yli kaiken uusiin ihmisiin tutustumista ja kiinnyn ihmisiin aivan liian helposti. Siksi mua harmittaakin erityisen paljon se, että en millään pysty säilyttämään elämässäni jokaista tapaamaani upeaa ihmistä. Onneksi jokaisesta "elämänvaiheesta" jää kuitenkin ne kaikista tärkeimmät tyypit elämään. 

Taas täälläkin ollessa olen tavannut niiin uskomattoman paljon mahtavia ihmisiä ja toivon että mahdollisimman moni heistäkin tulee säilymään elämässäni todella pitkään.

Itseluottamus -  Itseluottamus ei ikinä ole ollut minulle itsestäänselvyys. Lukio- ja pesäpallo-ajoilta muistan että itseluottamukseni oli olematon. Suurimmaksi osaksi en edes nauttinut viimeisistä vuosista rakkaan harrastukseni parissa koska olin niin epävarma itsestäni ja taidoistani. Kankaanpäästä lähtö Madridiin oli elämäni vaikein askel. Kukaan ei luultavasti tiedä että olin kirjaimellisesti hermoromahduksen partaalla, koska kaiken tutun ja turvallisen, ja erityisesti Suomen, taaksejättäminen tuntui ylitsepääsemättömältä. Enkä voi ikinä edes ymmärtää miten paljon tuo vuosi lähes kokonaan ulkomailla asuen muutti minua. En halua edes kuvitella millaista elämäni olisi tällä hetkellä ellen olisi ottanut tuota ensimmäistä askelta. Ja niinkun aina kuulen ihmisten minulle sanovan; en tunnu melkein koskaan enää olevan Suomessa. Mulla onkin sellainen maailmanvalloitus-asenne päällä koko ajan (Ihan siis noin enemmän matkailu mielessä...:D).

Terveys -  (Suurimmaksi osaksi) olen todella kiitollinen siitä että minä, perheeni ja kaikki tärkeät ihmiset olemme terveitä. Minulla on kyky liikkua, matkustaa, kuulla, nähdä, tuntea, tanssia, tehdä päätöksiä, ajatella  ja luoda sosiaalisia suhteita, enempää en voisi toivoa.

Matkustaminen -  Intohimo jota ilman en voisi elää. Janoan uusia seikkailuja, uusia tuttavuuksia, uusien paikkojen näkemistä ja vapauden tunnetta. Jos saisin päättä mitä elämältäni haluaisin niin voisin käyttää sen vain kokonaan matkustamiseen. Harmi että raha siihen pitää tienata jostain...

Perhe - Usein pidän tätä asiaa liian itsestäänselvyytenä, mutta perjantaina tajusin katsoessani Skypen välityksellä miten isä soitti kitaraa ja lauloi, että miten mahtava perhe minulla on. Mun sisko on aina ollut ja tulee aina olemaan mun elämäni tärkein ihminen. Äiti on aina ollut mun esikuva ja elämäni kulmakivi, joka on auttanut mua elämässä eteenpäin ja kaivanut ylös suosta. Isoveljeäni olen aina ihaillut ja katsonut ylöspäin. Isä on oikea idolini, olen aina ihaillut sitä miten positiivinen suhtautuminen hänellä on elämään ja miten hän tekee aina juuri sitä rakastaa. Hän on maailman välittävin ihminen ja epäilemättä maailman paras isä. Mun perhe on mun koko elämä ♥

Besos, Mari

Ps. Nyt suuntaan lentokentälle noutamaan vierasta, iiiiiiik!:)

Penkkiurheilua

Anteeksi kaikille tämä hehkutus, mutta elämä on ihanaa! Muistan miten viimeksi Madridissa ollessani laskin suurinpiirtein päiviä kotiinpaluuseen. Ei sillä ettenkö olisi viihtynyt siellä tai ettenkö olisi todella paljon nauttinut ajastani, mutta silti koko ajan takaraivossa jyskytti ajatus siitä, miten hienoa olisi jo palata kotiin kaiken tutun ja turvallisen pariin. Nyt täällä ollessani ei kotiinpaluu ole kertaakaan käynyt edes mielessäni (toki jos ei reiluuden nimissä lasketa kahta ensimmäistä viikkoa). Nautin elämästä, rakastan kaikkia mahdollisuuksia mitä tällä suurkaupungilla on tarjota, rakastan espanjaa ja ennen kaikkea espanjalaisia, rakastan näitä ihmisiä keiden kanssa saan viettää unohtumattomia hetkiä ja rakastan tätä vapauden tunnetta. Lyhyestä virsi kaunis; onneksi mulla on vielä monta kuukautta jäljellä täällä. 

Viime viikonloppu oli ehkä hieman normaalista poikkeava. Perjantai-ilta oli vapaa joten painelin Tytin kämpille. "Katsottiin" taas kerran leffa ja syötiin itsemme täyteen herkkuja (helkkarin Espanja kun ruuankin pitää olla niin törkeen hyvää!). Yöllä otin yöbussin kotsaan ja aamulla heräsin jo ennen yhdeksää, koska olin lupautunut vahtimaan lapsia viiteen saakka kun vanhemmilla oli joku businessmeeting... Pohdin taas muutaman kerran mielessäni että mikä tässä espanjalaisessa kasvatuksessa on niin päin mäntyä kun pienimmäinen oli ensimmäisten parin tunnin aikana itkenyt valehtelematta 12 kertaa, for no reason... Tämän lisäksi meillä oli pieniä ongelmia hälyjen kanssa, ne meinaa pamahti kaksi kertaa päälle niin että kummallakin kerralla hälytysturvakeskuksesta mikä lie soitettiin varmistaakseen että kaikki oli fine. Ei tuon päivän aikana meinannut olla kuin mielenterveyden lähtö lähellä, mutta onneksi se oli ensimmäinen ja todennäköisesti viimeinen lauantai kun joudun olemaan töissä. 

Lauantai-iltana treffattiin Tytin ja Jennyn kanssa ja mentiin katsomaan jääkiekkomatsii, uskokaa tai älkää... Haha mun mielestä oli ainakin todella hassu yhtälö kun keskellä jäätä oli se tuttu Barcelonan logo, jonka oon itse tottunut näkemään ainakin vain jalkapallossa. Poitsujen pelin jälkeen menin Tytille yökyläilemään ja aamu viiteen saakka juoruiltiin ja paistettiin lettuja.

Innostuttiin niin paljon tosta jääkiekko"pelistä" että otettiin sunnuntainakin suunnaksi jäähalli. Harmi ku pojjaat hävis niin niiden pelit loppu... just ku Tytin kaa kerettiin toteamaan että meistä tuli faneja.

Pelin jälkeen käytiin syömässä ja myöhemmin illalla jatkettiin porukalla baariin seuraamaan Real-Madrid vs Barca peliä. Olin saanut tuolta jääkiekkopelistä barcelonan lipun joten JOUDUIN kävelemää koko illan se kädessä... olo oli ihan niinkuin maanpetturilla. No vaikka Real hävisikin niin ainakin selvisin baarista kotiin ilman mustaa silmää. What a great day!!

Besos, Mari

Feliz

Olen onnellinen. Vaikka mun elämässä viimeaikoina on ollut ja on yhä niin pienempiä kuin isompiakin ongelmia, niin tällä hetkellä olen todella onnellinen. Ehkä se johtuu siitä että rakastan tätä vapauden tunnetta ja mielenkiintoista elämää jota saan kokea täällä asuessani. Tai ehkä se johtuu siitä että pitkiin aikoihin tunsin olevani taas niin elossa kuin elossa vain voi olla, kiitos parhaan ystäväni ❤️

Pari viikkoa takaperin ja siitä nykyhetkeen olen enimmäkseen vain nähnyt kavereita, niinkuin arkipäivät normaalisti aina menee. Sen lisäksi, että olen iloinnut siitä miten upeiden ihmisten kanssa saan viettää aikaani, on päiviä piristänyt todella paljon lämpimät kelit! Viime viikolla lämpötilat nousi jopa yli 20 asteen. Ihanaa!

Toissa viikonloppuna päätettiin leipoa Tytin kanssa laskiaispullia ja onnistuttiinkin yllättävän hyvin! Tosin pullien sijaan kermavaahdon vispaus onnistui olemaan tälle toiselle kokille astetta haastavampi tehtävä, sori Tytti;) (Mutta ei se mitään, aamulla klubilta tullessa löytyi onneksi valmiskerma kinkkikaupan kylmähyllyltä. Paras sunnuntai-aamiainen by this far.) Pullien leipomisen jälkeen jatkettiin tosiaan masut täynnä baarikierrokselle ja lopulta klubille, josta kotiuduttiin Tytin luo aamulla kasin aikoihin. Ja sunnuntai menikin sitten taas perus sunnuntaikaavan mukaan; sängyn pohjalla suklaalevy kainalossa.

Viime viikon torstaina mun ihana rakas ystävä lensi Itävallasta tänne Barcelonaan. Mälsä juttu että mun piti olla toi päivä töissä, mutta muuten sainkin sitten vapaapäiviä kiitettävästi. Perjantai-maanantai oli vaan taas jotain sanoinkuvailematonta. Mun sixpack tuli melkein näkyviin noiden muutaman päivän aikana ja kyynelkanavatkin aukes kunnolla, naurun takia tietenkin. En tiedä koska olisin viimeksi nauranut noin halkeemiseen saakka 24/7. Nauramisen ja itkemisen lisäksi mm. syötiin enemmän kuin laki sallii, käytiin syvällisiä ja ei niin syvällisiä keskusteluita, poikettiin leffassa katsomassa maailman hämmentävin elokuva (Third person; Jos joku on nähnyt kyseisen leffan niin valottakaa muakin leffan juonesta/pointista kiitos...), käppäiltiin paljon, metroseikkailtiin ja käytiin muistelemassa vanhoja hyviä aikoja paikoissa, joissa kaksi kesää sitten tapahtui lukuisia unohtumattomia asioita.

Sunnuntai aamuna lähdettiin Barcelona Tripsin järjestämälle retkelle Tarragonan kautta Valeciaan Las Fallaseille (Jos kyseinen fiesta on jollekkin tuntematon niin googlatkaa). Retkelle osallistui noin 400 nuorta, mutta me mentiin kyllä vähän pienemmässä, enimmäkseen au pair, porukassa. Aamulla ajettiin ensin pari tuntia bussilla Tarragonaan, josta pienen sightseeingin ja huikopalojen jälkeen jatkettiin matkaa kohti Valenciaa. Siellä sitten hengailtiin päivä, ilta ja yö. Kierreltiin keskustaa, ihailtiin lavoja, syötiin, juotiin, pelailtiin juomapelejä, tanssittiin ja klubeiltiin (Voiko noin edes sanoa?!:D). Noi lavat mitä siellä muuten oli ympäri kaupunkia, oli ihan uskomattoman hienoja! Ja ne on tehty kokonaan paperista! Voin vain kuvitella miten paljon niihin on mennyt aikaa ja rahaa. Eikä siinä mitään jos ne säästyisi vuodesta toiseen, mutta juhlan perinteeseen kuuluen kaikki lavat sytytetään lopuksi ilmiliekkeihin... tontos. Maanantai aamuna sain kirjaimellisesti raahattua itseni kotiin siinä kasin kieppeillä ja luojan kiitos sain koko maanantai päivän vapaaksi! Tosin ei siinä kerennyt nukkua kuin pari tuntia koska oli V:n vika päivä Barcelonassa. Nyt painun päikkäreille ja yritän kerätä henkisiä voimia taas tähän "työntekoon". Hyvää viikkoa kaikille!

Besos, Mari

Typical day

Perjantai-ilta on hyvä käyttää näin hyödyksi kun mut kerta taas nakitettiin vahtiin lapsia tän illan. Täytyy myöntää että ei nää lasten valitsemat perjantai-iltaiset Toy Story, Muppet, ynnämuut piirrettyleffat niin hirveesti kiinnosta.

Jotenka tässä samalla ajattelin kertoa mun tyypillisestä työpäivästä. Kaikki päivät on erilaisia ja varsinkin alkuviikosta näillä lapsilla on niin paljon eri aktiviteetteja että mua tarvitaan tuskin ollenkaan. Välissä ihmettelen mihin mua edes tarvitaan, kaippa oikeastaan vaan höpisemään englantia näille lapsille. Mutta en valita, varsinkin kun on kuunnellut miten useat kaverit tekee paljon enemmän töitä ja saa vielä mua vähemmän palkkaa. 

Tällä viikolla torstai oli oikeastaan ainut "normaali" päivä ja aikalailla tän kaavan mukaan mun arkipäivät täällä menee:

7.20 Puhelin pirahtaa. Nousen heti sängystä, vaihdan vaatteet, peseydyn ja petaan sängyn.

7.40 Alkaa mun aamun työt. Menen yläkertaan vahtimaan kun tytöt syö, pesee hampaat, harjaa hiukset jne. Äiti lähtee töihin, isä on lähtenyt jo ties mihin kukonlaulun aikaan..

8.00 Lähdetään tyttöjen kanssa talsimaan kohti koulua.

8.10 Toivottelen tytöille hyvät koulupäivät ja suuntaan takaisin kotiin. Vapaa-aikani alkaa.

8.20 Kotiin päästyäni alan valmistaa aamupalaa itselleni: kaurapuuroa Suomesta.

8.30 Istun keittiön pöydän ääressä syöden, kunnes sisäkkö tulee jolloin moikataan ja vaihdetaan kuulumiset.

9.30 Teen joka aamuisen kuntopiirin jonka jälkeen suuntaan suihkuun. 

10.30 Olen valmis, mutta tykkään chillailla hetken kotona tekemättä mitään. Katson jakson Devious Maids:iä

12.00 Lähden kohti keskustaa näkemään milloin kutakin kaveria. Otettiin Tamaran kanssa kahvit kätösiin ja mentiin istumaan aurinkoon ja vaihtamaan kuulumiset.

14.00 Otan metron takaisin kotiin.

15.30 Olen kotona ja valmistan itselleni päivällisen.

16.30 Työt jatkuu: lapset pääsee koulusta joten kävelen koululle odottelemaan. 

17.00 Ollemme koko konkkaronkka kotona. Varmistan että lapset pesee kätöset ja laittaa huomisen koulurepun valmiiksi. Snack time: kuorin tytöille hedelmät ja laitetaan telkku päälle.

18.00 Luen englantia, harjoitellaan pianon soittoa pienimmäisen kanssa. Myöhemmin pelataan pantomiimi korteilla pienimmän ja keskimmäisen tytön kanssa.

19.00 Pienimmäisen suihkuaika. Vahdin vieressä että homma sujuu niinkun pitää. 

20.00 Vanhemmat tulee kotiin ja syödään koko perhe yhdessä illallinen: pihviä ja perunamuusia.

21.00 Vahdin että lapset pesee hampaat ja menevät nukkumaan. 

21.15 Työpäivä purkissa:) 

Jos joku miettii etten tee juuri yhtään töitä niin niinhän se vähän on... Ja jos jotain kiinnostaa niin tästä työnteosta tienaan joka viikko 70€. Eihän tuolla summalla rikastu, mutta saan kuitenkin asua Barcelonassa, ihanassa perheessä joka maksaa mulle ruuat, vedet, sähköt, puhelimen jne. Käytännössä ainut pakollinen asia minkä itse maksan on liikennekortti.

Jos jollakin on vähänkään halua lähteä asumaan ulkomaille pienellä budjetilla niin suosittelen au pairiksi lähtöä! En pidä tätä edes työnä kun noi lapset tuntuu enemmänkin siskoilta joiden seurasta suurimman osan ajasta nauttii: vanhimmaisen kanssa käydään pitkiä keskusteluja, keskimmäisen kanssa pelleillään ja lauletaan ja pienimmäisen kanssa leikitään ja halaillaan. Toki aina päiväsaikaan kun näkee kavereita niin kynnys lähteä takaisin kotiin hakemaan lapset koulusta on ISO. Kaverit voittaa täällä kyllä silti mennentullen perheen:D

Ihanaa innolla odotan viikonloppua sillä luvassa on taas kivoja suunnitelmia! Hyvää perjantai-illan jatkoa kaikille!:)

Besos, Mari

Tibidabo

Viime kerran suuttumus on mennyt totaalisesti ohi ja tän viikonlopun jälkeen nään tän kaupungin taas ihan uusin silmin. En kumoa viime väittämiä mutta täytyy myöntää että onhan tämäkin kaupunki päivä päivältä mieleisempi. 

Viikko meni nopeasti kavereita nähdessä ja lapsien perään katsomisessa. Lauantaina mentiin Jennyn kanssa yhteen megaisoon ulkoilmaostariin ja vaikka käytiinkin vain parissa liikkeessä, aikaa vierähti nopeasti sellaiset kolmisen tuntia (Forever 21 otti oman aikansa... Rakastan tätä liikettä yli kaiken!!). Ainiin ja aamulla ennen shoppailuja ostin lentoliput Pariisiin!! Mulla on maalis-huhtikuun vaihteessa melkein kahden viikon loma, joten päätin käyttää ajan hyödyksi ja lähteä vihdoin valloittamaan Eiffel-torni kaverin kanssa. 

Illalla oli niinkin laiska olo että mentiin Tytin kanssa hakeen "pienet" eväät Corte Inglesistä ja suunnattiin Tytin luo valtaamaan sohva. Laitettiin leffakin pyörimään mutta taidettiin seurata sitä jopa vaivaiset pari minuuttia, sillä puhuminen ja juoruilu vei voiton. 

Sunnuntaina nukuin yli puolenpäivän koska tuo kyseinen "leffailta" venähtikin yllättävän pitkäksi. Kun sain itseni vihdoin hereille tavattiin Tytin kanssa ja mentiin Barcelonetalle paistattelemaan aurinkoon. Sunnuntaina asteet taisi kohota jopa 20:neen joten päätettiin jatkaa vielä meidän kierrosta Tibidabo-vuorelle. Ja kyllä kannatti!! Aivan upeat maisemat koko Barcelonan kaupunkiin. Siellä vuoren päällä oli myös huvipuisto josta me nautittiin senkin verran että ostettiin läjä churroja. Mikäs siinä oli auringonpaisteessa istuskellessa, maisemia ihastellessa ja aivan suuuperhyviä churroja syödessä❤️ Jos ikinä lomailee Barcelonassa niin kannattaa ehdottomasti suunnata kyseiselle vuorelle!

Näin mahtavan viikonlopun jälkeen jaksaa kyllä taas viisi päivää "tehdä töitä". 

Hyvää viikkoa kaikille!:)

Besos, Mari