New blog

Moikkis! Teen pienen kokeilun ja vaihdan blogin osoitetta. Uuden blogin löydätte täältä: https://maripauliinan.wordpress.com/    Hyvää keskiviikon jatkoa! :)

Greetings

Terveiset Leónista! En tiedä yhtään mitä kirjoittaisin. Viime viikon maanantaina otin junan Barcelonasta Leóniin, Pohjois-Espanjaan, ja täällä olenkin viettänyt viikon ja vielä olisi muutama päivä jäljellä. 

Barcelonasta lähtöön en osaa sanoa juuta enkä jaata. En vieläkään ole sisäistänyt lähtöäni, sen sijaan kuvittelen koko ajan palaavani Barcelonaan tämän loman jälkeen. No kai se reality iskee Suomen maalle landatessa. 

En tiedä miten tiivistäisin tai edes kuvailisin näitä viimeistä seitsemää kuukautta. Lyhykäisyydessään sanottuna voisin vain todeta, että olin todella onnellinen. Missään vaiheessa ei tehnyt mieli palata Suomeen, hostperhe oli mukava, vapaa-aikaa oli enemmän kuin paljon, sain läjäpäin mahtavia kavereita, sain lukuisia uusia kokemuksia ja sekoiluja muisteltavaksi ja ennen kaikkea kasvoin taas ihmisenä.

Upeat kuukaudet takana, muuta en voi todeta.

Leónin lisäksi vallattiin V:n kanssa viime viikolla Bilbao ja San Sebastian. Erityisesti San Sebastian jäi positiivisesti mieleen upeine rantoineen ja surffareineen. 

Pysähdyttiin taas yhdessä miettimään miten ihmeellistä maailma oikeastaan on. Kummatkin meistä lähti Madridiin ilman mitään tietoa tulevasta ja siinä me nyt taas istuttiin vuoren päällä ja ihailtiin San Sebastianin upeita maisemia. Ollaan matkusteltu niin paljon yhdessä ja aina löydetään jokin keino toistemme näkemiseen. En voi sanoin kuvailla miten kiitollinen olen siitä, että mulla on rinnallani noin samanhenkinen ja upea persoona jonka kanssa saa aina nauraa vedet silmissä.

Nyt siis vielä muutama päivä täällä Leónissa, torstaina junalla Madridiin ja perjantaina Suomeen. Edes Suomeen paluu ei tunnu kurjalta koska saan viettää viikonlopun Tytin kanssa Helsingissä! Olen aivan superinnoissani! 

Varmaan melkein jokainen tietää hehkutukseni jälkeen että sain opiskelupaikan Madridista. Koulu alkaa syyskuun lopussa ja Suomeen palatessa alkaakin sellainen urakka että huh... Joten täällä blogin puolella musta ei varmaankaan tuu kuulumaan mitään pariin kuukauteen, mutta Madridin päässä ajattelin jatkaa kirjoittelua:)

Hyvää viikkoa kaikille!

Besos, Mari

Time's running out

Taas sama kriisi kuin pari vuotta aiemmin; miten saan 7 kuukauden kamppeet sullottua kahteen matkalaukkuun? En saanutkaan, siksi hain kolmannen... Ajattelin mun pakkausurakan vievän vaivaisen tunnin mun päivästä, mutta tässä sitä vieläkin pähkäillään neljän tunnin jälkeen. Syy miksi pakkaan näin "aikaisin" on se, että meinaan lähettää kaksi matkalaukkua omia aikojaan Suomeen, jotta voin lähteä reissaamaan vain yhden laukun kanssa. Ehkä tää ongelma tästä pian ratkeaa, kauheasti nyt vaan aiheuttaa ylimääräisiä sydämentykytyksiä.

Ja sitten siihen itse ongelmaan: tasan viikko niin jätän Barcelonan! Olen edelleenkin iloinen, että saan jättää au pairin hommat, mutta kun ää en haluaisi jättää tätä kaupunkia ja kavereita. Tiedättekö kun joskus tulee sellaisia hetkiä kun oikein pysähdyt ajattelemaan miten onnellinen olet ja samalla onnekas kun olet päätynyt kyseiseen hetkeen. Mulla tuli taas eilen sellainen "elämäni on täydellistä" -hetki kun istuttiin Placa Espanyalla suihkulähteen reunalla ja seurattiin valtavaa suihkulähdeshowta kahden kaverin ja lukuisan muun ihmisen kanssa. Se hetki kun musiikki soi, ihmiset nauroivat ja juttelivat, aurinko oli laskemassa, suihkulähteen värit vaihtuivat, ilma oli lämmin ja vieressäni istui kaksi mahtavaa kaveria. Näinkin pienet asiat tekevät mut nykyään todella onnelliseksi. Elämä täällä on aina niin arvaamatonta, mahdollisuuksia on miljoonia ja en osaa edes selittää sitä, mitä kaikkea tälläinen suurkaupunki voi tarjota, se pitää itse kokea pidemmällä aikavälillä ymmärtääkseen. Ja juuri tämä on asia mitä jään eniten kaipaamaan pieneen Suomeen palatessani...

Viikonlopusta vielä sen verran, että lauantaina menin kahden suomitytsyn kanssa Barcelona Beach Festivaaleille ja lyhyesti todettuna yksi maailman hirveimmistä ja parhaimmista kokemuksista. Hirveimmistä sen takia  koska jonottaessa väkeä oli niiiin paljon (eikä missään ollut turvamiehiä, saati sitten järjestyksenvalvojia), että meikä sai paniikkikohtauksen sen jälkeen kun melkein liiskaannuin kahden miehen väliin... Parhaimmista koska itse festari oli aivan huikee! Juomien ostot sun muut oli organisoitu _todella_ huonosti, mutta siinä vaiheessa kun päästiin hiekalle tanssimaan David Guettan, Axwell&Ingrosson, Hardwellin ja Martin Garrixin tahtiin, ei siinä paljon mitään juomia, saatika muutakaan tarvittu. Aamuun asti jorattiin ja oli kyllä aivan mahtavaa! 

Nyt mulla on onneksi rento viimeinen viikko, kun lapset on kesäleirillä päivät pitkät ja pienimmäinen ei ole kotona ollenkaan.

Hyvää viikkoa (taas?!?) kaikille!!

Besos, Mari

Countdown

Heips! Taas olisi yksi viikko takanapäin. Viime viikolla jouduin olemaan tavallista enemmän töissä kun lapsilla on kerta kesaloma ja ainut aktiviteetti on kesäleiri (jolloin saan hengahtaa muutaman tunnin). Sama jatkuu vielä tämän viikon, mutta onneksi ensi viikon leiri sisältää sen verran pidempiä päiviä lapsille, että mulla on taas normaalisti vapaata lähes koko päivän.

Töiden takia viime viikolla ei siis tapahtunut mitään maatamullistavaa. Hostperhe lähti torstaina rannikolle joten mulla oli tavallista pidempi viikonloppu jonka käytin suurimmaksi osaksi kavereiden näkemiseen. Lauantaina mentiin myös ulos juhlistamaan Sophian viimeistä viikonloppua Barcelonassa. Ärsyttää kun kaikki kaverit lähtee, varsinkin kun näinkin lyhyessä ajassa on tullut taas niin läheiseksi joidenkin ihmisten kanssa. Onneksi suurinosa mun parhaimmista kavereista täällä on Saksasta joten tiedän minne ostan seuraavan lentolipun.

Eilen illalla käytiin vielä Ayleenin kanssa tsekkaamassa uusi Magic Mike ja meihin kylla ainakin upposi kyseinen elokuva.

Joo eipä tänne muuta, lämpötilat huitelee vieläkin lähemmässä neljassäkympissä ja jäätävän ilmastoinnin vuoksi olenkin kärsinyt pian viikon inhottavasta kurkkukivusta.

Ainiin ja tänään on tasan kaksi viikkoa siihen kun otan junan Barcelonasta kohti Leonia. Sanotaanko vain, että mulla on aika sekalaiset fiilikset. Vaikka olen tuntenut itseni enemmän kuin onnelliseksi Barcelonassa, olen kuitenkin ehkä enemmän iloinen lähdöstä. Kaikki kaverit lähtee samoihin aikoihin ja eikä työkään nyt kuitenkaan ole niin hehkeetä. Odotan myös niin paljon suomalaista ruokaa tämän espanjalaisen pullaleivän tilalle ja sitä, että herätessä aamulla mun jaloista ei löydy epämääräisiä jälkiä (En tiedä onko nää hyttyset täällä vähän erilaisia kuin mihin olen tottunut, mutta nämä puremat näyttää kyllä jänniltä). Lisäksi pääsen reissaamaan Pohjois-Espanjaan Veronikan kanssa ja odotan nyt jo innolla, että reissu loppuu Helsinki-viikonloppuun Tytin kanssa! Kesä on ollut tähän asti aivan mahtava, mutta siitä on tulossa vielä mahtavampi!

 

Tälle viikolle ei ole vielä mitään sen hurjempia suunnitelmia muutakuin että tiistaina olisi vielä tarkoitus pitää Sophialle läksiäis-illallinen:)

Hyvää viikkoa kaikille!!

 

 

 

 

 

 

Besos, Mari

Portugal

Elossa ollaan nipin napin. Joskus muistan sanoneeni että lentoa edeltävänä yönä ei mennä ulos. Toisin taas kävi. Lauantai-sunnuntai yönä sain nukuttua vaivaisen tunnin ja eilen lento Barcelonaan saapui vasta illalla. Siihen päälle vielä pieni some-hetki matkalla olleen rajoittuneen netin vuoksi ja aamulla paluu arkeen eli töihin.

Tiistaina lähdettiin siis Annan kanssa aamulla aikaisin kohti Portoa Portugalia. Olen halunnut käydä Portossa ja Lissabonissa ties kuinka pitkän aikaa, joten olin uskomattoman innoissani (niinkuin aina tulevasta reissusta). Lento oli tunnin myöhässä joten päästiin perille puolen päivän aikoihin. Lentokentältä otettiin metro (maanpäällä kulkeva) keskustaan ja voin sanoa että meitä hiukan nauratti. Ulkona näkyi vain peltoja eikä tietoakaan suurkaupungin vilinästä. Haha meidän oli heti pakko alkaa googlettamaan asukaslukuja ja mulle tuli aivan yllätyksenä, että Portossa on vain reilut 250 000 asukasta ja Lissabonissakin vain 600 000. Oho.... Metrosta kun noustiin maanpinnalle oli näky kuitenkin uskomattoman hieno ja keskusaukio vilisi elämää. Heitettiin kamat hostellille ja lähdettiin kiertelemään ympäri kaupunkia. Lyhyesti tiivistettynä Porto oli jokseenkin odotusteni mukainen: vähän kuin menneiltä vuosisadoilta. Talot ja rakennukset olivat kauniita, vanhoja, värikkäitä ja uskomattoman idyllisiä. Kadut olivat pieniä ja mäkisiä. Meille tuli myös sellainen filis että edes muotivirtaukset eivät ole yltäneet Portoon asti (Googlaamalla onnistuttiin löytämään Mäkki, mutta mm. Starbucksikaan ei ollut yltänyt Portugalin toisiksi isoimpaan kaupunkiin... Haha vähän niinkuin Suomi siis).

Kaksi päivää vain kierreltiin kaupunkia, noustiin miljoonia rappusia ja mäkiä, ihailtiin ihania maisemia, naurettiin ja nautittiin elämästä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Torstaina Anna halusi jäädä ottamaan aurinkoa Portoon ja säästää rahojaan, joten minä lähdin yksin käymään Lissabonissa. Vaikka kaikennäköisissä reissuissa on tullut oltua ja ihmeellisimmätkin hostellit koettua, en ikinä ole tykännyt lähteä reissuun yksin. Lissaboni oli kuitenkin nähtävä ja olen enemmän kuin tyytyväinen että lähdin käymään! Tapasin ihania ihmisiä, sain mennä oman aikatauluni mukaan ja majoituin ekaa kertaa yksin hostellissa. Enkä edes kyllästynyt omaan seuraani! Kiersin kaikki nähtävyydet ja kävelyä kertyi varmaan 20 tuntia... Loppu reissusta jopa lenkkarit alkoi painaa jalkoja. Lissabonista yhdellä sanalla: rakastuin! En kestä niitä värikkäitä taloja, näyttäviä rakennuksia ja aukioita, kaikkia niitä ratikoita, upeita siltoja, eritasoista maastoa (onko toi edes sana?), kauniita nähtävyyksiä ja ylipäätään yleisfiilistä! Ihmiset ei missään ole olleet noin ystävällisiä! Voisin muuttaa Lissaboniin jo ihmisten takia! Kaikki tulivat aina jutteleen, jopa kaupan myyjät ja muut turistit. Hymyilin vaan koko reissun ajan koska olin niin onnellinen kaupungin ilmapiiristä ja ihmisistä. Pakko päästä uudelleen! Erikoismaininta yhdelle nähtävyydelle, Sintralle. Perjantaina lähdin aamulla junalla Sintraan päin. Matka kestää semmoiset 20 minuuttia ja on todellakin käymisenarvoinen paikka! Olen aina unelmoinut näkeväni tuon satumaisen, korkealla vuorella olevan karkkilinnan. Wau!! Nyt on taas yksi elämän bucketlistin kohdista suoritettu.

Perjantaina illalla otin junan takaisin Portoon ja treffattiin taas Annan kanssa. Loppu aika vietettiin taas kaupungista nauttien ilman sen erikoisempaa ohjelmaa.

Lauantaina päätettiin lähteä testaamaan Porton yöelämää ja voi hitto miten hauskoihin tilanteisiin sitä aina päätykään. No ainakin kavereilla oli hauskaa mun kustannuksella ja saan varmaan kuulla tästä läpi elämäni. Well one fun story more... Bailattiin aamu kahdeksaan eli suoraan hostelliin aamiaiselle. Sitten check out ja puiston nurmikolle nukkuun kodittomien lailla. Päivä tapettiin siis lagaillen milloin ruoholla, milloin mäkissä ja milloin lentokentällä. Mahtava reissu taas takana!

Ps. Ihmiset Portugalissa on jopa komeempia kuin Espanjassa. Missä valheessa oon elänyt....

 

 

Besos. Mari

Life happens

Jokaikinen reissu mitä olen elämässäni tehnyt on kasvattanut minua niin paljon ihmisenä, että harvemmin edes pysähdyn miettimään mikä vuosien varrella on muuttunut. Ennen ulkomaille muuttoa olin muiden silmissä varmaan se porukan hiljaisin, en uskaltanut ilmaista mielipidettäni, en pitänyt tuntemattomille juttelemisesta, viihdyin enemmän kotona kuin bileissä. Perimmäiseltä luonteeltani olen kuitenki samanlainen kuin aina ennenkin, en vain osannut tuolloin ilmaista itseäni ja tyydyin olemaan seinäruusu. Muutto Madridiin oli enemmän kuin suuri kynnys tälläiselle "kotikissalle". Ennen lähtöä tuli käytyä mm. psykiatrilla ja sydänfilmeissä, niin vaikeaa lähteminen oli.

Puoli vuotta Madridissa ja kasvoin uskomattomasti ihmisenä. Rakastuin siihen tunteeseen että sain olla yksin vastuussa kaikesta, tapasin jatkuvasti uusia ihmisiä, sain puhua vierasta kieltä ja muutenkin haastaa itseäni lukemattomilla eri tavoilla. En ollut enää se hiljainen, ujo Mari vaan omaitseni, iloinen ja puhelias tilanteessa kuin tilanteessa. Kaiken tämän kasvun ohella oli tuo aika myös melkoinen koettelemus. Ihania muistoja on miljoonia, mutta samalla ahdistus ja tietoisuus siitä, että en ollut kotona, kaverit ja perhe olivat toisessa maassa, kaikki oli niin erilaista, saivat minut voimaan fyysisesti huonosti. Olen pari vuotta taistellut syömishäiriöni kanssa ja vasta hiljattain ymmärsin, koska ja miksi tämä piina alkoi. Vaikka minulla oli Madridissa hauskaa ja paljon kavereita, ahdistus ja päivien lasku kotiinpaluusta saivat syömiseni ja treenaamiseni täysin sekaisin. 

Madridin-ajasta on vasta pari vuotta enkä olisi ikinä uskonut että haastaisin itseni uudelleen, varsinkin siihen nähden miten vaikeaa se ensimmäisen kerran oli ja mitä se "aiheutti". En voisi olla onnellisempi että olen juuri siellä missä olen, eli Barcelonassa. Syömishäiriöni takia en aina edes tuntenut itseäni, sillä olin jatkuvasti vihainen ja ajatukseni keskittyivät 24/7 ruokailuun ja liikuntaan.. En ikinä puhunut syömisestäni muuta kuin perheelleni ja joillekin kavereistani. Kun tapasin muita kavereita osasin hymyillä ja peittää tuskani. En vieläkään ole antanut itselleni anteeksi sitä, että myös perheenjäseneni saivat kärsiä tästä. Purin kaiken kiukkuni aivan vääriin ihmisiin, niihin jotka olivat eniten tukenani.

Barcelona paransi minut. En tiedä koska olen ollut viimeksi aidosti näin onnellinen. Toki elämääni on mahtunut lukuisia onnen hetkiä, mutta tällä tarkoitan sitä, että olen koko ajan onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Olen taas se sama ihminen millaiseksi kasvoin Madridissa; iloinen, elämänjanoinen, sosiaalinen, positiivinen jne. En ole vielä kertaakaan laskenut päiviä kotiinpaluuseen, päinvastoin. Olen saanut taas hurjan paljon uusia kokemuksia, läjäpäin ihania ystäviä, hurjasti lisää kielitaitoa, itsevarmuuteni ei koskaan ole ollut parempi. Lyhyesti tiivistettynä: rakastan elämääni. Siksi toivonkin nyt suuresti että pääsen opiskelemaan Madridiin. Olen pitkään ollut tietoinen että Suomi ei ole minun paikkani asua, mutta vasta nyt minusta tuntuu että olen valmis muuttamaan ulkomaille vieläkin pidemmäksi aikaa. Madriin muutto ja yliopisto kuulostaa unelmalta jota en ikinä uskaltanut toteuttaa. Ilman sitä ensimmäistä elämäni vaikeinta askelta en luultavasti olisi nyt tässä pisteessä, niin paljon oppineena, viisaampana ja itsevarmempana.

Joten vaikka kuinka ihmiset tulevat usein kommentoimaan minulle miten he ovat kateellisia elämästäni, harva tietää totuuden. En uskonut että olisin ikinä julkistanut tätä tietoa, mutta toisaalta elämä on elämää, on ylä- ja alamäkiä. Kaikesta selviää. Tällä tekstillä haluan erityisesti pyytää anteeksi perheeltäni kaikkia niitä kyyneliä ja sitä vihaa, mutta myös kertoa sen että pääkoppani alkaa voimaan taas todella hyvin:) Elämä hymyilee suuresti.

Hyvää viikkoa kaikille!!

Besos, Mari

Vacaciones

Jos aloitetaan sillä tärkeimmällä aiheella, mulla alkoi tänään loma! Melkein kokonaiset kaksi viikkoa saan vaan olla. Lomaviikkojen jälkeen olisikin vaivaiset kolme viikkoa töitä ja sitten "kesälomalle" Léoniin ja Pohjois-Espanjaan.

Viime viikonloppu meni mahtavasti, tapasin kavereita, kävin joraamassa ja löysinpä itseni myös treffeiltä. Tällä viikolla olen tavannut taas lisää uusia kavereita ja siinäpä viikko onkin mennyt... Viikonlopuksi olisi taas vaikka ja mitä kivaa suunniteltuna ja huomenna Satu tulee Barcelonaan ja Jasu maanantaina. Ihanaa nähdä kumpaakin piiitkästä aikaa!:) Ensi viikolla Barcelonassa juhlitaan myös "juhannusta" eli suomeksi beach partyyy!! Olin kaksi vuotta sitten kyseisessä happeningissä ja oli kyllä niin huippu että en malta odottaa!

Mitäs muuta... Tein itseni kanssa sopimuksen että en kertaakaan valita tästä helteestä. Tänään kuitenkin kaksi tuntia nurmikolla istuessani poltin kokonaan oikean puolen kropastani. Ei saa näköjään lähteä enää mihinkään ilman aurinkorasvaa, edes kauppareissulle. Suomessa säät ei kuulemma ihan huitele hellelukemia, mutta just nyt mä olisin enemmän kuin tyytyväinen muutamaan sadepäivään. Kai toi aurinko tuolla taivaalla on ihan kiva jos on lomareissulla ja makaa vaan rannalla, mutta kun pitäis elää normaali "arkea" niin alkaa tää aavikko ottaa enemmän pannuun....

Päivät Portugalin reissuunkin voi jo laskea kahden käden sormilla joten olen enemmän kuin innoissani tulevista viikoista. Life is good. 

Hyvää juhannusta sinne Suomeen! Itse tulin juuri lenkiltä ja nyt painun petiin keräämään virtaa huomiselle. Hasta luego amigos!

Kuvien vähäisyys...

Besos, Mari