Elossa ollaan nipin napin. Joskus muistan sanoneeni että lentoa edeltävänä yönä ei mennä ulos. Toisin taas kävi. Lauantai-sunnuntai yönä sain nukuttua vaivaisen tunnin ja eilen lento Barcelonaan saapui vasta illalla. Siihen päälle vielä pieni some-hetki matkalla olleen rajoittuneen netin vuoksi ja aamulla paluu arkeen eli töihin.
Tiistaina lähdettiin siis Annan kanssa aamulla aikaisin kohti Portoa Portugalia. Olen halunnut käydä Portossa ja Lissabonissa ties kuinka pitkän aikaa, joten olin uskomattoman innoissani (niinkuin aina tulevasta reissusta). Lento oli tunnin myöhässä joten päästiin perille puolen päivän aikoihin. Lentokentältä otettiin metro (maanpäällä kulkeva) keskustaan ja voin sanoa että meitä hiukan nauratti. Ulkona näkyi vain peltoja eikä tietoakaan suurkaupungin vilinästä. Haha meidän oli heti pakko alkaa googlettamaan asukaslukuja ja mulle tuli aivan yllätyksenä, että Portossa on vain reilut 250 000 asukasta ja Lissabonissakin vain 600 000. Oho.... Metrosta kun noustiin maanpinnalle oli näky kuitenkin uskomattoman hieno ja keskusaukio vilisi elämää. Heitettiin kamat hostellille ja lähdettiin kiertelemään ympäri kaupunkia. Lyhyesti tiivistettynä Porto oli jokseenkin odotusteni mukainen: vähän kuin menneiltä vuosisadoilta. Talot ja rakennukset olivat kauniita, vanhoja, värikkäitä ja uskomattoman idyllisiä. Kadut olivat pieniä ja mäkisiä. Meille tuli myös sellainen filis että edes muotivirtaukset eivät ole yltäneet Portoon asti (Googlaamalla onnistuttiin löytämään Mäkki, mutta mm. Starbucksikaan ei ollut yltänyt Portugalin toisiksi isoimpaan kaupunkiin... Haha vähän niinkuin Suomi siis).
Kaksi päivää vain kierreltiin kaupunkia, noustiin miljoonia rappusia ja mäkiä, ihailtiin ihania maisemia, naurettiin ja nautittiin elämästä.
Torstaina Anna halusi jäädä ottamaan aurinkoa Portoon ja säästää rahojaan, joten minä lähdin yksin käymään Lissabonissa. Vaikka kaikennäköisissä reissuissa on tullut oltua ja ihmeellisimmätkin hostellit koettua, en ikinä ole tykännyt lähteä reissuun yksin. Lissaboni oli kuitenkin nähtävä ja olen enemmän kuin tyytyväinen että lähdin käymään! Tapasin ihania ihmisiä, sain mennä oman aikatauluni mukaan ja majoituin ekaa kertaa yksin hostellissa. Enkä edes kyllästynyt omaan seuraani! Kiersin kaikki nähtävyydet ja kävelyä kertyi varmaan 20 tuntia... Loppu reissusta jopa lenkkarit alkoi painaa jalkoja. Lissabonista yhdellä sanalla: rakastuin! En kestä niitä värikkäitä taloja, näyttäviä rakennuksia ja aukioita, kaikkia niitä ratikoita, upeita siltoja, eritasoista maastoa (onko toi edes sana?), kauniita nähtävyyksiä ja ylipäätään yleisfiilistä! Ihmiset ei missään ole olleet noin ystävällisiä! Voisin muuttaa Lissaboniin jo ihmisten takia! Kaikki tulivat aina jutteleen, jopa kaupan myyjät ja muut turistit. Hymyilin vaan koko reissun ajan koska olin niin onnellinen kaupungin ilmapiiristä ja ihmisistä. Pakko päästä uudelleen! Erikoismaininta yhdelle nähtävyydelle, Sintralle. Perjantaina lähdin aamulla junalla Sintraan päin. Matka kestää semmoiset 20 minuuttia ja on todellakin käymisenarvoinen paikka! Olen aina unelmoinut näkeväni tuon satumaisen, korkealla vuorella olevan karkkilinnan. Wau!! Nyt on taas yksi elämän bucketlistin kohdista suoritettu.
Perjantaina illalla otin junan takaisin Portoon ja treffattiin taas Annan kanssa. Loppu aika vietettiin taas kaupungista nauttien ilman sen erikoisempaa ohjelmaa.
Lauantaina päätettiin lähteä testaamaan Porton yöelämää ja voi hitto miten hauskoihin tilanteisiin sitä aina päätykään. No ainakin kavereilla oli hauskaa mun kustannuksella ja saan varmaan kuulla tästä läpi elämäni. Well one fun story more... Bailattiin aamu kahdeksaan eli suoraan hostelliin aamiaiselle. Sitten check out ja puiston nurmikolle nukkuun kodittomien lailla. Päivä tapettiin siis lagaillen milloin ruoholla, milloin mäkissä ja milloin lentokentällä. Mahtava reissu taas takana!
Ps. Ihmiset Portugalissa on jopa komeempia kuin Espanjassa. Missä valheessa oon elänyt....
Besos. Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti