Metro thoughts

Mikäs olisikaan parempi hetki töherrellä tänne kuin perjantai-ilta. Mun piti babysittaa koko ilta ja väsymys vei voiton, joten päätin suosiolla lähteä vasta huomenna juhlistamaan viikonloppua Barcelonan yöhön.

Koin tänään sellaisen pienen valaistumisen. Olin metrossa matkalla keskustaan näkemään kamua kun yhtäkkiä oivalsin jotain tärkeää. Ennen päätöstä muuttaa Barcelonaan mietin pitkän aikaa että oonko tosiaan taas lähdössä au pairiksi? "Kuulostaako" hienolta kertoa kaikille että olen taas au pairina? Nyt lähtee kolmas välivuosi enkä viäläkään ole tehnyt mitään "järkevää"? Kuinka paljon upeampaa olisi kertoa miten olin ensin au pairina, sitten töissä matkaoppaana ja tällä hetkellä opiskelen Helsingin yliopistossa espanjaa?

Olen ihminen joka stressaantuu helposti. Ennen ahdisti kun ajattelin "toistavani" elämääni lähtemällä taas au pairiksi. Sitten sen tajusin... Miten au pairina olo ei  ole oikeastaan edes työtä, vaan erittäin hyvä tapa nähdä maailmaa ja saada kasapäin uusia kokemuksia ja ystäviä. Oppia kieltä, saada varaperhe toiselta puolelta Eurooppaa, hitosti uusia seikkailuja, matkustamista jne.! Mitä kaikkea olen tämän kahden vuoden aikana ehtinyt näkemään ja kokemaan. Aloin miettiä millaista elämäni olisi jos olisin valinnut toisin. Kanarialla opaskaverin luona käynti sai mut tajuamaan että oppaan hommat ei ehkä ole mua varten. Who knows maybe in the future mutta se työ vaatii paljon enemmän aikaa, voimia ja päätä kuin mitä ehkä Nelosen Matkaoppaista saattaa luulla. Lisäksi aloin miettiä elämääni jos olisin heti päässyt opiskelemaan; miten paljosta olisin jäänyt paitsi! Toki koulunkäynnissä on omat hyvät puolensa mutta se on asia jota kerkee tekemään... Opiskelemaan ja sitten töihin. Mun näkökulma tähän on että jos vähänkään on hinkua lähteä maailmalle, täytyy se toive toteuttaa vielä kun on nuori. Näin viisastuneena en aio ottaa stressiä tosta nurkasta lymyävästä pääsykoe-kirjasta. Jos ei nappaa, kuka tietää ehkä lähden taas au pairiksi (lue: tutkimaan tätä upeaa maailmaa❤️)

Hyvät viikonloput kaikille!

Besos, Mari

Hot or Not

Hytisen kylmyydestä tässä sängyn pohjalla; Enpähän ole sellastakaan ennen kokenut että ulos lähtiessä saa vähentää vaatekerroksia päältään...

Asiasta asiaan. Viikonloppu oli oikein hauska ja rentouttava. Perhe lähti jälleen kerran viikonlopuksi toiseen casaansa ja talo oli kokonaan mun; houseparty!! No ei sentäs..sen sijaan harhailin korkkareissa pari tuntia etsien yhtä baaria. Lauantaina mun piti nähdä yhtä chicaa ja sen kanssa mennä yhteen baariin muiden au pairien kanssa. Sattui kuitenkin pieni vahinko kun tän kaverin puhelin varastettiin eikä näin onnistuttu tapaamaan. Venailin tunnin ja kun mitään ei kuulunut päätin ottaa hyvän suuntavaistoni käyttöön (googlemaps) ja suunnistaa yksin baariin. Suunnistustaitojeni lisäksi myös googlemaps petti mut ja totesin parhaaksi ideaksi etsiä lähin metro ja pyytää apujoukkoja eli muita au paireja hakeen mut matkaansa. No loppujen lopuksi löydettiin baari ja kaikki ihmiset kasaan joten illasta tuli oikein mukava. Harmi että baarin vaihdon yhteydessä mun jalat oli jo niin vammautunut 3 tunnin seisoskelusta ja kävelystä että päätin suunnata kotiin taksilla. Tyhmä saa näköjään olla kun sata kertaa täytyy kokeilla että josko nyt pystyisi olemaan koko illan koroissa. Ei, ei pysty Mari. Jos ensi kerralla sitten...

Eilen mulla oli tähän astisesta ajasta paras päivä! Tapasin yhden saksalaisen au pairin jonka kanssa käveltiin lähemmäs 3 tuntia Barcelonan satama-alueella ja juteltiin niitä näitä. Lopuksi päädyttiin vielä S:n lemppari jäätelöpaikkaan jossa, valkosuklaajäätelön syötyäni, tulen käymään vielä uudestaan. En käsitä miten täältä löytyy niin paljo kaikkia ihania, samanhenkisiä ihmisiä! Elämä on taas superihanaa❤️ Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Ps. Oon koukussa Tinderiin täällä Espanjassa...Hyvää harjotusta ainakin espanjankielelle!

Besos, Mari

Me siento feliz

Onpas ollut oikein superlaiska alkuviikko! Oon saanu kunnolla löhötä ja katsoa enimmäkseen Modernia Perhettä kannettavalta. Alkaa oikein ahdistaan jo tämmönen kolmen päivän hiljaiselo, mutta minkäs teet kun kaikki alkuviikon tapaamiset ja suunnitelmat peruuntui. No, josko loppuviikon suunnitelmat pysyis kutakuinkin samana niin ei ihan pääsis erakoitumaan(;

Oon tällä hetkellä tosi onnellinen. Tänään ensimmäistä kertaa tunsin olevani perheenjäsen. Nää vanhemmat on tosi mukavia ja lapset niin sulosia; ihan niinku olisin tuntenut nää ihmiset aina. Tänä iltana kun vanhemmat lähti kotoa pois johonkin hibbaloihin niin me chicas saatiin olla ihan keskenämme kotona. Laitettiin musiikit täysille, tanssittiin, pelailtiin, juteltiin, naureskeltiin ja tuijotettiin liian pitkään telkkuu...(Lapset tosin dissas mun Madridin ajan lempiohjelmaa, Violettaa. Sain ne silti jotenki kummasti kattoon sitä mun kanssa;))

Joo alkuvaikeus on selätetty ja voin sanoa että asiat on kaikin puolin tosi hyvin:) Oon niin kiitollinen että päädyin just tähän perheeseen, oon tavannut jo niin paljon upeita ihmisiä, enkä malta odottaa tulevia päiviä täällä. Kiitos Skypen sun muiden FaceTime:jen pystytään silti pitämään Miian kanssa meidän maailmanparannus hetkiä ja vaihtamaan kuulumisia kavereiden ja vanhempien kanssa. Mikäs täällä siis ollessa! 

Besos, Mari

Tired but happy

No nyt on mennyt se ensimmäinen kokonainen viikko! Ja on ollut kyllä oikein mukava sellainen:) Mun hostperhe lähti viikonlopuksi pois kotoa joten sain talon kokonaan itselleni; mikä ihana rauha ja hiljaisuus. Toinen hyvä puoli siinä oli se että opin vihdoin varashälyttimen käytön, finally!!!

En oo kerennyt vielä hirveesti kiertelemään Barcelonassa mutta oon nyt jo ihan rakastunut tähän kaupunkiin. Oon tavannut jo tosi mahtavia ihmisiä ja löytänyt kaupastakin vihdoin sitä maihtorahkaa! ( öö kuka idiootti espanjalainen on keksinyt nimetä sen queso frescoksi eli tuorejuustoksi ja sijoittanut juustohyllyyn?! Ei ihme ettei aluksi löytynyt...)

Mun viikonloppu meni rauhallisissa merkeissä. Lauantaina tapasin kaveria ja illalla kävelin läheiseen ostoskeskukseen jonne on noin vartin kävelymatka. Oli virhe lähteä sinne sillä odotin pientä kauppakeskusta, mutta vastassa olikin übersuuri ostari! Paha juttu mulle kun sieltä löytyi aivan jokainen liike aina Primarkista perus H&M:ään; vielä kun nää alennusmyynnit on käynnissä, niin vaikka pikavisiitin teinkin, en lähtenyt tyhjin käsin... Tänään näinkin sitten yhtä kaveria ja sen kanssa kävin hoitamassa vähän turistivelvollisuuksia pois alta. Nyt makaan sängynpohjalla ja yritän pitää silmiä vielä hetken auki (niin rankalta kun mun viikonloppu kuulostaakin niin jostain syystä oon hirveen väsynyt). Eli eipä muuta kun hyvää alkavaa viikkoa kaikille!:)

Besos, Mari

It gets easier

Viikko pian hurahtanut siitä kun tulin tänne. Okei pari päivää vielä viikon paalupisteeseen; aika on siitä huolimatta tuntunut menevän tosi nopeasti. Tämä viikko on mennyt lähinnä kaiken uuden oppimisessa ja sisäistämisessä. Aamut on lähtenyt kivasti käyntiin aina pitkillä kävelylenkeillä, maastoon tutustuen. Löysin ihanan puiston ja lisäksi vuoren, josta aukeaa kivat maisemat Barcelona-cityyn. Kuvittelin aina että Madridin maasto oli mäkistä ja epätasaista mutta täällähän se vasta onkin! Koko ajan saa kiivetä pitkiä ylämäkiä ylös ja tuntuu ihan siltä että missään vaiheessa niitä ei kävellä alas...

Tällä kertaa olen yrittänyt myös tarkkailla syömistäni, jottei kävisi niinkuin viime kerralla eli levahtaisin sen kymmenisen kiloa. Tuntuu vain todella haastavalta: Minne tahansa kauppaan astelee, löytyy vain pullaleipää, leivoksia, sun muuta. Voitteko kuvitella että mistään kaupasta vielä tähän mennessä en ole edes löytänyt maitorahkaa. Täytyy alkaa hedelmä- ja vihanneskuurille;D 

Vaikka huomaan että tällä kertaa kulttuurishokki ei ole niin iso kuin viimeksi, en ole silti päässyt vielä koti-ikävästä. Välillä tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin ja mennä vaan löhöilemään kotisohvalle Miian kanssa irtokarkkeja syöden. Mutta alku on aina vaikea. Kaiken tutun ja turvallisen taakse jättämistä ja uusien seikkailujen kohtaamista. Ja tästä alkustressauksesta/ikävästä huolimatta mä olen ainakin valmis taas elämäni seikkailuun!

Hyvää torstain jatkoa kaikille! Mä suuntaan nyt metrolla keskustaan tapaamaan taas, kuka tietää, tulevia elämän mittaisia ystäviä:) 

Besos, Mari

No entiendo nada

Oli aivan välttämättömyys tulla heti kertoileen ekan päivän fiiliksiä! Lyhyesti sepitettynä koko päivä on ollut ihan sumennossa. En nukkunut yhtään viime yönä (ei sen takia ettäkö olisin jännittänyt) sillä ilta meni ensin pesispeliä seuratessa ja siitä puolenyön aikaan matka jatkui kohti Helsingin lentokenttää. Lento lähti kuudelta aamulla ja jotta en ihan valehtelisi niin onnistuin mä varmaan tunnin nukkumaan lentokoneessa vierustoveriin nojaten. Mulla on ihan ihmeellinen olo. En edes jaksanut jännittää koko matkan aikana saati sitten paikanpäällä, yksinkertaisesti koska olin ihan liian väsynyt moiseen. Yritin parhaani mukaan ymmärtää (toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos) selostukset varashälyttimistä (miks niiden pitää aina olla niin hiton monimutkaisia Espanjassa?!) ja lukoista ja oven avaajista jnejne. Sain myös opeteltavaksi Android-puhelimen ja tekniikan ihmelapsena mulla kesti puoli tuntia onnistua saamaan se äänettömälle...
Kaiken tän uuden hässäkän keskellä käytiin myös ajelemassa Barcelonan keskustassa ja heittämässä paellat naamaan. Hyi helggari "jouduin" syömään simpukoita ja kaiken maailman mereneläviä vain koska en heti kehdannut alkaa nirsoilemaan. Ikinä ei voinut tietää mitä suuhunsa laitto...
Illalla katottiin vielä tyttöjen kanssa leffaa (lepuutin silmiäni) ja ihanaa kun tytöt oli heti kiinni mussa ja piti kädestä kiinni ja innoissaan selitti koko ajan kaikkee. Pienimmäinenkin jo pahotti mielensä kun en mennyt lukemaan sen kanssa iltasatua. Onneks hostmama sano että Mari on niin väsynyt että päästetään se nukkumaan (Ja täällä mä istun viäki koneella). Eipä siinä sen kummempaa, jos huomenna olisin kykenevä ymmärtämään puhetta ja itsekin tuottamaan sitä.
Buenas noches a todos!

Besos, Mari

Few days to go

Hola a todos! Ja hyvää uutta vuotta myös kaikille!:) Itse kotiuduin toissayönä Kanarialta, aivan mahti reissu! Yövyin mun opaskoulu aikaisen kaverin luona ja todettakoon että nuo 10 "lomapäivää" oli enemmän kuin hyväksi tälläiselle superstressaajalle. Aina kun kamu oli töissä sain viettää laatuaikaa itseni kanssa ja iltaisin sitten kavereiden kanssa sai vaihteeksi tyhjentää päätään. Tuli sitä muutakin tehtyä kuin vain pohdiskeltua ja juhlittua, lomaan mahtu oikeestaan vähä kaikkea hauskaa ja järjetöntä, mutta harmikseni myös kyyneliä.
En oikeestaan tullut sen paremmin kertomaan tänne mun lomasta vaan tiedottamaan että ens sunnuntaina hyppään taas lentokoneeseen ja suuntana viimein Barcelona! Vielä hetki sitten olin täysin sitä mieltä että en jaksa pitää blogia (Suurin syy siihen oli se että onnistuin poistamaan kaikki kuvat blogistani, enkä jaksanut tehdä kokonaan uutta blogia, saati sitten osannut palauttaa kuvia...). Tulin kuitenkin siihen tulokseen että haluan pitää lähinnä perheen ja ystävät ajantasalla elämästäni; joten olkaapa hyvät tästä uhrauksesta.
Ennen Kanarialle lähtöä mun fiilikset vaihteli laidasta laitaan. Suurin ongelma oli stressi (se on varmaan synnynnäinen ongelma). Nyt reissun jälkeen lähtö ei enää stressaa, oon enemmänkin innoissani. En malta odottaa että pääsen takaisin Espanjaan, lämpösempään ja suurempaan kaupunkiin jossa aivan varmasti riittää tekemistä ja uusia ihmisiä. En malta myöskään odottaa että saan vihdoin aloittaa "uuden elämän" ja jättää kaikki viime vuoden ongelmat ja vaikeudet taakse ja keskittyä vain itseeni ja elämästä nauttimiseen.



Besos, Mari