The end

Viime lauantaina jätin Madridin taakseni Veronikan kanssa ja lähettiin junalla kohti Barcelonaa. Hyvästit perheelle ja erityisesti tytöille sekä kavereille oli ihan liian vaikeeta. Inhoan hyvästejä yli kaiken.....valitettavasti ei näinkään mahtavasta reissusta selvinnyt ilman niitä:'(

Barcelona oli kuitenkin aivan mahtava! Vietin sielä yhden elämäni parhaimman viikon rakkaitteni kanssa♥ Meidän viikko-ohjelma meni kyllä lähinnä näin: ulos, rannalle nukkuun, ulos, rannalle nukkuun, ulos jne...rentouttava loma siis(; Yhtenä iltana Barcelonassa vietettiin kesänjuhlaa joka tarkoitti sitä että sain osallistua elämäni ensimmäisiin beach partyihin. Kaikki ihmiset oli rannalla baareissa tanssimassa ja ihmiset ampu raketteja = aivan ylihienoo! Ainii ja kyllähän me nähtävyyksiäki joku päivä raahauduttiin kattoon... (piti hoitaa vähän turisti velvollisuuksia)

Tässä vaiheessa kaikille tiedoksi että en jaksa jatkaa blogin päivittämistä. Tulevasta voin sanoa että nyt ensi viikolla yritän lähteä Itävaltaan rakkaan ystäväni luokse ja myöhemmin kesällä vielä kreikkaan viettämään laatuaikaa perheen kanssa. Sitten suunnitelmat onkin täysin auki ja saa nähdä minne päädyn. En kuitenkaan koe tärkeäksi enää päivittää ''normaalista elämästäni''

Mitenköhän tän puolen vuoden saisin vielä tiivistettyä? Vastaus: Ei mitenkään. En keksi mitään muuta sanottavaa muutakun että oli elämäni parhaimmat kuukaudet! Kokemus oli aivan mahtava enkä vaihtais mihinkään mistään hinnasta. Sain iiiihan liian rakkaita ystäviä, lukuisia unohtumattomia muistoja, ja toisen kodin ja kotikaupungin♥  Näihin kuukausiin mahtui myös paaaljon naurua, surua, itkua, onnistumista, iloa ja miljoonia muita tunteita. Nyt tunnen oloni paljon itsevarmemmaksi ja itsenäisemmäksi. Tosin tällä hetkellä yritän vain pitää itseni kiireisenä sillä muuten liika ikävä valtaa mielen... Sen lisäksi että jouduin hyvästelemään Madridin, kaverit ja perheen, jouduin perjantaina sanomaan elämäni vaikeimmat hyvästit. Voiko hyvästeleminen olla niin vaikeeta että ei pysty kyyneleiden läpi sanomaan mitään, ainut mitä pystyt tekemään on rutistamaan toista ja itkemään. Veronika jos luet tätä niin haluan vielä kerran sanoa että rakastan sua ihan mielettömästi ja oon niin kiitollinen että sain jakaa tän kaiken sun kanssa♥ Me tullaan näkemään vielä monta kertaa! 

500 shottia.....

Park Guell

Sagrada familia

 And once again thank you all my friends for making these the best 6 months of my life! I am glad I got to share all of these amazing memories with you guys♥ I'll never forget you and I hope I can meet all of you again! :*

Te quiero mi guapa♥ I am already waiting when we can party together again(;

Con besos, Mari

Paniiic

Sainpahan itteni vihdoin taas istutettua koneen ääreen! Voin sanoo että huh mitkä viimeset viikot. Koko edellinen viikko meni kavereiden näkemiseen eikä tääkään viikko oon yhtään poikennut siitä. Tuntuu ihan liian hirveeltä ajtella että joudun parin päivän päästä jättämään tän ihana kaupungin ja kaikki nää rakkaiks tulleet kaverit. Tässä parin viimesen viikon aikana oon jo joutunu jättään ihan liian monet hyvästit eikä se tuu helpottuun loppua kohden yhtään enempää.

Mulla on muutenki nyt ihan kauhee stressi vaihe päällä... Viime viikolla mun piti mennä kaverin kans shoppaileen mulle uus (kolmas) matkalaukku koska ilmeisesti joku on vähän tykännyt shoppailla täälä enemmänkin... Neljäskin matkalaukku olis tullut tarpeeseen mutta koska rahat on pikkusen lopussa ajattelin maksamisen sijaan heittää muutamat kengät ja vaatteet roskiin.

Tän pakkaus session lisäks sain stressata näiden matkalaukkujen lähettämisestä suomeen. Onneks ne nyt tultiin just hetki sitten hakeen rekkaan niin on nyt sit ainakin toi murhe pois alta(: 

Enää jäljelle jääkin sitten vaan yks stressaava tekijä: aika. Kauhee suunnittelu miten ehdin näkeen kaikki kaverit viä mahdollisimman monta kertaa ennen lähtöö. Huh tuntuu että repeen pian kun joka paikkaan pitäis keretä:D Noo Suomessa ehdin sitten levätä, näillä ajatuksilla.

Mutta joo, viime viikolla ehdin kahden sairaspäivän lisäks mm. syömään, leffaileen, käymään teatterissa, juhlimassa ja vähän viä lisää syömässä kavereiden kanssa. Voi dios mio kun mietin suomen paluuta kaiken näin tapahtuma rikkaiden päivien/viikonloppujen jälkeen... Ei kyllä ihan hirveesti kiinnostais:< Mutta nyt positiivinen ajattelutapa! 3 päivää ja meikkis häippää päättään tän huikeen puolen vuoden reissun Barcelonaan mahtavassa seurassa! Viikko siis sielä ja sitten saan suunnistaa kauppaan hakeen fazerin suklaata. Hitsit ku tuntuu epätodelliselta:D No puedo creer..... Donde estan mis seis meses? Pues vale, voy a volver!♥

Con besos, Mari

...

Kyllähän tää toisiks viimenen viikko näinki menee...oon nimittäin kipeenä. Eikä yhtään harmita kun on aikaaki nii vähä jäljellä ja normaalisti oon niin harvoin kipee että tietenki se iskee nyt sit just.

On tässä hyvätki puolensa olla kipeenä ja se tuli todistettua aamulla. Menin herättään tyttöjä, mutta koska en pystyny puhuun sain vaan pienimmäisen ylös:
Lucia: Mari, are you sick?
M: Yes, i don't feel very well
Lucia: Okey just stay here and I go to wake up the girls, okey?
M: Oh thank you so much.
Lucia: I just pretend to be you, okey? And you are Lucia so just sit there!
Sit sain viä halin.

Voiii toi oli niin söpöö!♥ Lisäks aamiais pöydäs tytöt tuli halaileen ja kyseleen vointia. Ja ei tarvinnu ees suutaan avata kun tytöt teki heti niinkun niiden normaalisti kuuluis tehdä (ei siis leikkinyt ruualla 20min...) Koulupäivän jälkeen sain vielä lisää haleja ja ne kyseli ihan surullisina että miten voin. Taas sitä huomaa tekevänsä jotain oikein kun tytöt noin välittää(':

Mutta jeeps, viime viikko oli ihanan aurinkoinen ja säätki näyttää nyt jatkuvan 30 astees:) Siitä ei siis ainakaan sovi valittaa!
Viikosta ei oikeastaan oo normaalista poikkeavaa kerrottavaa muutakun että lauantaina mentii Sadun kanssa Toledoon. Sen lisäks että käveltiin monta kilometriä ehdittiin mm. törmäämään muihin suomalaisiin, eksymään kartalta ( muutamaan otteeseen), todistamaan taas kerran miten blondeja voidaan oikein olla, ottamaan valokuvaus kisaa ja kaikkea muuta. Mahtava päivä♥
Siitä jatkoinki Jasminellan kanssa bailaamaan Madridiin toiseks viimestä kertaa. Voi kiitos ihana kamuni oli aivan mahtava ilta sun kanssa!♥

Sunnuntaina oli myös jotain uutta luvassa kun metiin Sadun ja Sofian kanssa kattomaan ensimmäistä ( ja viimestä) kertaa härkätaistelua Las Ventasiin. En voi todeta muutaku raukka parat sielä kuolee ihmisten huvittelun vuoks.....

Nyt yritän selättää tän kipeyden ja jatkan nukkumista että voin sitten taas mahdollisimman pian nauttia Madridin auringosta ja kavereista!

Joku yli-innokas kuvaaja(;

♥!

Con besos, Mari

Whaaat should i do.....

Heissan! Kerranki oli taas aikaa istua koneen ääreen ja kirjotella kuulumisia (=Joudun viettään koko tän päivän kotona koska 13- vuotias ei voi olla yksin kotona eikä myöskään omista avaimia joten jouduinpahan lisäks viä ''aamulla' herään ja avaan sille ovi....) Nyt siis tässä yritän kuluttaa aikaani ja olla ajattelematta tätä turhautumisen määrää kun perhe vei multa yhden kokonaisen vapaa päivän noin turhan syyn  takia.....

Hahah nyt kun mietin taas niin en keksi mitään kirjotettavaa...olisin siis voinut käyttää tän ajan kerranki johon hyödylliseen kuten esim. huoneeni siivouksee. Pitäis varmaan myös alkaa täyttää tota toista matkalaukkua ja keksiä että millä ihmeellä saan sen suomeen. Äsken tartuin jo espanjan kirjoihin ja meinasin heittää ne matkalaukkuun mutta sitte yhtäkki iski kauhee paniikki että enhän mä nyt viä voi alkaa pakkaa! Enhän mä edes halua lähteä täältä! :( Joten kirjat jäi hyllyyn ja luultavasti kaikki tavarat mun huoneessa on samoilla paikoilla viä viikkooki ennen lähtöö.....
Anteeks nyt tää kauhee vuodatus tästä mutta mulla on ihan sekavat fiilikset koko ajan:/ En halua lähtee enkä halua ajatella lähteväni Madridista jo kolmen viikon päästä (3 VIIKON?!) mutta en voi olla ajattelemattakaan. Kauhee stressi ja paniikki kun ajatteleeki Madridista lähtemistä, kavereiden hyvästelemistä ja suomeen paluuta. Ääääää!

Lisäks mun surua lisää se että eilen oli Real Madridin viimenen peli tällä kaudella. Onneks meillä oli liput kaverin kanssa sinne peliin ja täytyy todeta että oli tosi kiva päätös tälle koko Real touhulle täälä:D ( oon ihan liian suuri fani....pitää varmaan suomessa ostaa joku canal+ että saan seurata jokasen pelin sitten tv:stä) Mutta joo, peukut pystyyn että Ronaldo + muut jatkaa valkosissa pelaamista.

Niin ihan unohdin joo kertoilla mun viikosta...Siinä ei oikeestaan oo mitään kerrottavaa, kavereiden kans tuli tehtyä kaikkee järkevää ja ei niin järkevää, mun rakas Rosani lähti käymään Suomessa ja eipä siinä sitten muuta:) Eilinen meni pelissä ja juhliessa. Elämä hymyilee ( kunnes todellisuus ja stressi lähdöstä iskee) :D

Ainiin ja oiikein hyvää kesälomaa kaikille Suomeen ja onnittelut kaikille ylioppilaille!(:

Rampsaaki käytiin moikkaas...

Con besos, Mari