It gets easier

Viikko pian hurahtanut siitä kun tulin tänne. Okei pari päivää vielä viikon paalupisteeseen; aika on siitä huolimatta tuntunut menevän tosi nopeasti. Tämä viikko on mennyt lähinnä kaiken uuden oppimisessa ja sisäistämisessä. Aamut on lähtenyt kivasti käyntiin aina pitkillä kävelylenkeillä, maastoon tutustuen. Löysin ihanan puiston ja lisäksi vuoren, josta aukeaa kivat maisemat Barcelona-cityyn. Kuvittelin aina että Madridin maasto oli mäkistä ja epätasaista mutta täällähän se vasta onkin! Koko ajan saa kiivetä pitkiä ylämäkiä ylös ja tuntuu ihan siltä että missään vaiheessa niitä ei kävellä alas...

Tällä kertaa olen yrittänyt myös tarkkailla syömistäni, jottei kävisi niinkuin viime kerralla eli levahtaisin sen kymmenisen kiloa. Tuntuu vain todella haastavalta: Minne tahansa kauppaan astelee, löytyy vain pullaleipää, leivoksia, sun muuta. Voitteko kuvitella että mistään kaupasta vielä tähän mennessä en ole edes löytänyt maitorahkaa. Täytyy alkaa hedelmä- ja vihanneskuurille;D 

Vaikka huomaan että tällä kertaa kulttuurishokki ei ole niin iso kuin viimeksi, en ole silti päässyt vielä koti-ikävästä. Välillä tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin ja mennä vaan löhöilemään kotisohvalle Miian kanssa irtokarkkeja syöden. Mutta alku on aina vaikea. Kaiken tutun ja turvallisen taakse jättämistä ja uusien seikkailujen kohtaamista. Ja tästä alkustressauksesta/ikävästä huolimatta mä olen ainakin valmis taas elämäni seikkailuun!

Hyvää torstain jatkoa kaikille! Mä suuntaan nyt metrolla keskustaan tapaamaan taas, kuka tietää, tulevia elämän mittaisia ystäviä:) 

Besos, Mari