Oon tällä hetkellä tosi onnellinen. Tänään ensimmäistä kertaa tunsin olevani perheenjäsen. Nää vanhemmat on tosi mukavia ja lapset niin sulosia; ihan niinku olisin tuntenut nää ihmiset aina. Tänä iltana kun vanhemmat lähti kotoa pois johonkin hibbaloihin niin me chicas saatiin olla ihan keskenämme kotona. Laitettiin musiikit täysille, tanssittiin, pelailtiin, juteltiin, naureskeltiin ja tuijotettiin liian pitkään telkkuu...(Lapset tosin dissas mun Madridin ajan lempiohjelmaa, Violettaa. Sain ne silti jotenki kummasti kattoon sitä mun kanssa;))
Joo alkuvaikeus on selätetty ja voin sanoa että asiat on kaikin puolin tosi hyvin:) Oon niin kiitollinen että päädyin just tähän perheeseen, oon tavannut jo niin paljon upeita ihmisiä, enkä malta odottaa tulevia päiviä täällä. Kiitos Skypen sun muiden FaceTime:jen pystytään silti pitämään Miian kanssa meidän maailmanparannus hetkiä ja vaihtamaan kuulumisia kavereiden ja vanhempien kanssa. Mikäs täällä siis ollessa!


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti