Valencia

Viime viikon tiistaina lapsilla alkoi jonkun sortin loma joka keski keskiviikosta sunnuntaihin. Olin jo pitkän aikaa halunnut käydä Valenciassa ja nyt kun sille sitten sattui sopiva rako päätettiin toteuttaa se kahden kaverin kanssa.

Keskiviikkona iltapäivällä lähdettiin bussilla Madridista kohti Valenciaa, mutta voitte varmaan kuvitella että lomien takia oli muutama muukin lähtijä...Matkan oli takoitus kestää 4 tuntia mutta jotenkin se veny yli 6 tuntiin...... Pitkän (ja puuduttavan) bussimatkan jälkeen päästiin vihdoin ja viimein perille aurinkoiseen Valenciaan. Löydettiin jopa meidän hostelli ihan ongelmitta (= taksikuski tiesi osotteen).

Seuraavaksi voinkin todeta että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Heti torstai aamuna, me madridissa ilman rantaa asuvat, suunnistimme ensimmäisenä rannalle ottamaan aurinkoa. Joku eräs päätti kuitenkin vain laittaa vähän aurinkorasvaa koska rannalla ei nyt ollut ihan niiiin lämmin, noin 22 astetta ja tuulikin vähän kävi....Siinähän sitten makoilin auringossa semmoset kolmisen tuntia ja voitte varmaan kuvitella mitä sen jälkeen tapahtui. Loppu reissun ajan turvauduin mm. useaan eri aftersun-voiteeseen, maustamattomaan jogurttiin, pitkiin vaatteisiin, aurinkolaseihin, buranaan ja lopulta apteekista saatuihin hydrokortisooniin ja kipulääkkeisiin.

Kaikesta kivusta huolimatta reissu oli tosi mukava. Kiitän mahtavasta seurasta♥ Rannalla loikoilun lisäksi ehdittiin esimerkiksi opettelemaan miten Valencian kaduilla (autoteillä) ajetaan pyörällä, syömään (ihan liikaa), käymään Valencian kuuluissa Ciudad de las Artes y las Ciencias:ssä, shoppailemaan ja tietysti nauramaan hyville (ja ei niin hyville) jutuille. 

Sunnuntaina bussi lähti iltapäivällä kohti Madridia ja tällä kertaa matkakin kesti sen luvatut 4 tuntia. Illalla kymmenen aikaan kun pääsin koti- ovesta sisälle niin pienimmäinen juoksi kovaa vauhtia innoissaan vastaan ja huusi:  mari, mari! Sitten se pysähty ja katto mua niin että silmät meinas tippua päästä: What's happened to you? O_O Nooo se ei ollut ensimmäinen eikä viimenen kerta sinä iltana...Onneks nyt olo alkaa jo huomattavasti paranemaan ja alan jopa näyttämään taas ihmiseltä, Hyvä puoli on se että ainakin sain väriä eikä lasten tarvi enää sanoa että olisin valkonen!

Valencian Oktoberfestit...

Ciudad de las Artes y las Ciencias

Con besos, Mari