Voisin kirjoittaa vaikka kirjan viime viikolta kun minun perhe vieraili täällä. Kierrettiin kaikki nähtävyydet aasta ööhön (huom. taas) ja vain yksinkertaisesti nautittiin auringosta. Aina silloin tällöin sitä ymmärtää miten tärkeä voimavara perhe on. Itse olen oppinut arvostamaan perhettäni päivä päivältä enemmän, sillä näin ulkomailla viihtyvänä ihmisenä, tiedän että kaverisuhteita tulee ja menee, mutta perhe on se mikä aina on ja pysyy. Kaverisuhteista tuli mieleen että tajusin olevani taas todella onnekas. Sain tänään paketin postista ja keneltäs muultakaan kuin rakkaimmailta kaveriltani Itävallasta. Hassua miten päätöksestä lähteä Madridiin jäi käteen mm. elinikäinen paras ystävä. En voinut pidätellä naurua kun pitkän kirjeen lisäksi paketista paljastui kaikkea, mikä osoittaa että kyseinen kaveri tuntee minut ehkä liiankin hyvin...
Saatiin myös aikaseksi uudet reissusuunnitelmat ja sanotaanko vain että en malta odottaa kesään!!
Joo elämä hymyilee viäläkin täällä Espanjan mantereella. Paitsi ei hymyillyt pari päivää taaksepäin kun sunnuntai-iltana pääsin testaamaan Barcelonan sairaalan ja vielä emergency-osaston. Ei toiminut ei. Kurkku suurinpiirtein ummessa ja lähemmäs 40 asteen kuumeessa ensin jonotin jonkun aikaa ja myöhemmin kuuntelin eri lääkärien mielipiteitä siitä kuinka minulla on angiina tai sitten joku muu tai ehkä angiina tai ehkä ei. No viimeinen lääkäri kirjoitti anbiootit angiinaan ja totesi vain että sulla on kyllä varmaan joku muu kuin angiina. Gracias hombre! Nyt mun yöpöytää koristaa vinopino erilaisia lääkkeitä. Ainakin kuume on laskenut vaikkakin puhuminen tuottaa vähän vaikeuksia. Ja jos tilanteesta jotain hyvää haetaan niin olen todellu otettu kun tuo isoäiti kantaa mulle koko ajan huoneeseen sen omatekemää soppaa. Ihan meinasin kyyneleen tirauttaa liikutuksesta.
Eipä tässä varmaan mitään elämää suurempaa, taidan alkaa katselemaan sarjoja läppäriltä. Buena semana a todos!
Besos, Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti