Viikko takaperin sunnuntaina rakas veljeni Peetu tuli kyläilemaan Barcelonaan. Säät suosi todella hyvin joten sain toimia mukavasti oppaana nuo muutamat päivät. Käytiin kaikki tunnetuimmat nähtävyydet aasta ööhön ja mun täytyy todeta, että joka kerta kun menen sisälle Sagrada Familiaan, ällistyn miten upea se on. Voisin seurata Gaudin jalanjälkiä ja erakoitua sinne heh.
Kyseiset päivät meni nopeasti kaikkea touhutessa ja sitä taas tajusi miten turhan vähän tulee vietettyä tälläistä laatuaikaa rakkaimpiensa kanssa.
Keskiviikko-torstai välisenä yönä lähdettiin samaa matkaa Peetun ja Jennyn kanssa kohti lentokenttää. Peetu takaisin Suomeen ja minä ja Jenny valloittamaan Pariisi.
Saavuttiin Pariisiin jo puolenpäivän aikoihin joten meillä oli kokonaisuudessaan viisi päivää tuolla upeassa kaupungissa. Lyhykäisyydessään voisin vain todeta että kaupunki oli juuri niin upea kuin odotinkin ja seura oli todella mahtavaa. Yritettiin kävellä mahdollisimman paljon ja neljässä päivässä oltiinkin käyty jo kaikki nähtävyydet läpi lattiasta kattoon. Taas voin todeta että matkustaminen kannattaa nuorena, sillä esimerkiksi Louvreen, riemukaarelle ja Versaillesiin pääsi ilmaiseksi sisään alle 26-vuotiaat. Jonotus olikin sitten eri asia...
Erityismaininta Eiffel-tornille. Mentiin sinne aamulla niin ei jouduttu jonottamaan kuin vaivaiset puoli tuntia ja kyllä kannatti! Ihan hetkessä ihmisiä oli enemmän kuin Kankaanpään torilla. Huimapäisenä ihmisenä (lue korkeanpaikan kammoisena) oli mahtava idea mennä huipulle asti! Hississä matkalla ylös meinasin alkaa kiljua pelosta, mutta kun päästiin ylös, jännitys katosi koska maisemat olivat niin tyrmäävän upeat. Kannatti maksaa joka sentti (eli vaivaiset 10 euroa..)! Rahan lisäksi torni vaati myös omat veronsa, huipulla tuuli nimittäin niin paljo että uskon napanneeni tämän flunssan sieltä.
Nähtävyyksien lisäksi Pariisissa tuli napsittua aivan liian monta croissantia, käytyä aivan liian monta kertaa McDonaldsissa, käveltyä lukuisia kilometrejä, eksyttyä, naurettua, itkettyä ja jonotettua. Taas monta muistoa rikkaampana:)
Viime yönä meillä oli suunnitelmissa valvoa läpi yön ja ottaa taksi viiden aikoihin bussiasemalle. Suunnitelmat meni pahasti mönkään kun ei saatu enää lagia hostellin aulassa, joten otettiin taksi jo aikaisemmin. Matkalla sattui pieni katastrofi jota yritän koko ajan parhaani mukaan sulatella ja mennä ajatuksissa eteenpäin. Sanotaanko että tuli taas muistutuksena miten hauras elämä on ja miten ikinä ei tiedä mitä tuleman pitää.
Tämän lisäksi meillä oli vielä kaksi tuntia aikaa tapettavana ja mikään paikka ei ollut auki, lämpötilakaan ei ollut kaukana nollasta. Siinä sitten pelonsekavissa tunnelmissa ja hypotermiasta kärsien marssittiin lähimmän hotellin vastaanottoon ja melkein polville heittäytyen ja kyyneliä tirauttaen kysyttiin josko saataisiin odottaa aulassa bussin lähtöä. Kotona olin siis puoleltapäivin järkyttyneenä, väsyneenä, ja hirveässä flunssassa. Mutta niinkuin aiemmin totesin reissu oli kaikinpuolin onnistunut ja tapahtumarikas! Aina ei vaan voi aavistaa mitä elämä heittää eteen.
Besos, Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti