Olen enemmän kuin kiitollinen siitä, että minulla on äiti, kenelle voin soittaa täältä toiselta puolelta Eurooppaa vaikka keskellä yötä, kun olen nähnyt ihmisen menehtyvän, olen korkeassa kuumeessa, tai muuten vain kun minulla on hätä jota en yksin pysty käsittelemään.
Äitini on myös opettanut paljon elämästä. Miten päihteet ovat pahasta, miten autoilijaa tulee kiittää sen päästäessä tien yli, miten puolitutuillekkin ihmisille kuuluu moikata, miten ongelmistaan pitää aina kertoa, miten joka kerta auringossa tulee käyttää aurinkorasvaa jne... Pieniä asioita mutta ilman kaikkia hänen neuvojaan, en olisi nyt se ihminen joka olen tällä hetkellä.
Olen myös todella onnekas että äiti (ja isä) ovat pienempänä toteuttaneet niin monia haaveitamme. Vieneet ulkomaille, maksaneet harrastukset, ostanut lähes aina ne uusimmat (ja turhimmat... I mean come on kuinkakohan monta kertaa käytin mun maalaustelinettä?!) lelut.
Ihailen äidin voimavaroja suuresti. Hän on positiivisin, sosiaalisin ja elämäniloisin nainen jonka tunnen. Niinkuin olen todennut, sen että muutat yksin ulkomaille tyhjänpäälle on saanut minut arvostamaan äidin työtä vielä enemmän. Töiden jälkeen hän tulee kotiin, siivoaa, pesee pyykkiä, silittää, vielä vähän siivoaa, valmistaa ruokaa meille ja silti, onnistuu hymyilemään läpi päivät ja auttamaan vielä meitä ongelmiemme kanssa.
Äiti tekee aina sen mikä on meille lapsille parasta. Hän antaa viimeisen kakunpalan meille vaikka haluaisi sen itse. Äiti muuttaa suunnitelmiaan meidän mukaan. Hän herää tarvittaessa keskellä yötä hakemaan meitä baarista. Äitini on maailman epäitsekkäin ihminen.
Yhdessä vaiheessa äiti toimi myös terapeuttinani. Vaikka äiti sinulla oli luultavasti omiakin ongelmia ja muista murehtimista, olen ikuisesti kiitollinen että jaksoit kantaa myös minun ongelmia ja autoit (enemmän kuin uskotkaan) saamaan elämäniloni takaisin.
Olen ylpeä siitä mitä minusta on tullut ja suurin kiitos siitä kuuluu sinulle ❤️
Besos, Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti