Summertime

Tässä venailen treffiseuraa eli hyvä aika siis päivittää blogia. Mistäköhän oon viimeksi manaillu.. Ainiin parhaiden kamujen lähdöstä! Rehellisesti sanottuna kyllähän mua viäkin harmittaa kun en voi vaan laittaa Tytille viestiä ja kysyä että mennäänkö 365-kahvilaan juoruumaan. Sen sijaan oon taas hirveesti yrittänyt tutustua uusiin ihmisiin ja vahvistaa jo aikasempia kaverisuhteita. Kavereita täällä on kyllä riittämiin ja nykyään ahdistun jo pelkästä ajatuksesta, että joutuisin olemaan edes yhden päivän yksin näkemättä yhtäkään kaveria, noup not for me. Suomessa ehdin sitten taas erakoitua...

Täällä on kuuma. Suomitytölle nyt jo ihan liikaa ja paikalliset viilettää vieläkin takeissa, no lo entiendo. Lisäksi pari päivää sitten sain uuden painajaisten kohteen: lentävät jätti koppakuoriaiset!! Ja en huijaa niitä on täällä oikeesti.. Voitte varmaan kuvitella mun reaktion kun tyttöjen kanssa kouluun kävellessä semmonen 5senttinen musta kuoriainen lentää naaman edestä... Nyt oonkin sitten tyttöjen kiusankohde ja aina saan kuulla pelotteluja siitä milloin kyseinen ötökkä on hiuksissani, milloin vaatteissani. 

Kesän toinen haittapuoli: turistit... Hitto niitä on ihan liikaa! Itsehän en ole turisti kun minulta löytyy osoite Barcelonasta(; Koitappa kävellä Ramblalla tai ylipäätään missään, kun joka paikassa on kiinalaisia tikkujensa kanssa tai muita turisteja pälyilemässä jokaikistä kivilaattaa maassa. Madridissa en törmännyt kertaakaan suomalaisiin ja täällä olen jo useampaan kertaan tunnistanut ihmisten puhuvan suomea. 

Ensi viikolla lennän viikon lomalle Suomeen (pääsykokeisiin) ja täytyy sanoa että aiettä!  Ihanaa päästä hetkeksi tätä hellettä pakoon, näkemään tuttuja ja kavereita, syömään suomalaista ruokaa jne. Ja voin luvata että ensimmäinen teko minkä meikkis tekee koneen laskeuduttua on irtokarkkien ja Cosmon osto!! Madre mia en malta odottaa...

Viime viikonloppuna kävin muuten pienellä päiväreissulla Costa Bravassa Sophian kanssa. Koko pleissi oli niin upea ja idyllinen että päätettiin viä palata takasin kesemmällä. Mentiin tosiaan junalla Barcelonasta rannikkoa pitkin ja kokonaisuudessaan matka taisi kestää puolitoista tuntia. Oli kyllä näkemisenarvonen paikka! 

Sunnuntaina menin vielä host-perheeni mukaan (kyllä, johtuen siitä että en kehdannut taas kieltäytyä perheen menoista..) huvipuistoon Tarragonaan. Päivä oli oikeastaan yllättävän kiva ja ylitin itseni menemällä jokaiseen laitteeseen. En kyllä ymmärrä miten lapset sai mut houkuteltua Euroopan korkeimpaan vuoristorataan, kun mua huippas jo sen pelkkä katsominenkin... Kai se oli sen keskimmäisen tytön kommentti: Come on, you're only gonna be here once. Fiksu plikka, sai mut taas oikein ajatteleen... Ja sitten oli mun äänihuulet poissa pelistä kiljumisen takia, but totally worth it! 

Besos, Mari